Kauas on pitkä matka

Kotirintama

2011-10-07T21:31:00.001+08:00

Sitten kysytty päivitys Kaarlon (Martti-Lyly muuttui siis Kaarlo Tapioksi) kuulumisista. Kuvia on luonnollisesti uudesta tulokkaasta napsittu melko runsaasti ja tässä niistä pieni otos. Kuopus on toistaiseksi toiminut oikein kelpo vauvan tavoin eikä ole pahemmin hermostunut mistään. Alkuun oli vaikea olla puhumatta Rasmuksesta, kun oli vain vaikea muistaa, että pienin ei olekaan nyt enää Rasmus. Nyttemmin hän kylläkin ulkomuodoltaan muistuttaa enemmän Venlaa. Kaarlo kasvaa kovaa vauhtia ja pari vaatekerttaa on ehtinyt jäädä pieneksi tässä kahden ja puolen kuukauden aikana. "Neuvolassa" hänet tuomittiin jättiläisvauvaksi, mutta oletan aasialaisten käyrien vain olevan vähän erilaisia kuin suomalaiset, sillä tuskin näillä geeneillä pojasta mitään hongankolistajaa on tulossa.

Tästä lähdettiin liikkeelle 22.7

Suomipoika 31.7

Ravintolareissulla 31.7

Golfmailoja valitsemassa 3.8

Ja sitten vaan simulaattoriin pelaamaan ennen oikeille kentille siirtymistä

Central Marketilla tuliasiostoksilla 6.8

Papan kanssa 7.8

Tuumailua 9.8

Kaksoistorneilla 10.8

Omalla altaalla 11.8

Uinnin jälkeen uni tuli

Nukkumassa Lumutissa 14.8

Naureskelemassa Lumutissa lattialla 25.8

Isin mahan päällä 28.8

Hymyilyä sitterissä 29.8

Huutoa 5.9

Hymyilyä 5.9

Ja unta 5.9

Hymyilyä 7.9

Heilumista 12.9

Leikkimistä leikkialustalla 16.9

Mitäs täsä 24.9

Haisuli 26.9

Täältä tullaan 29.9

Eläintarhassa 1.10

Kylvyssä eläinten jälkeen

Tarha

2011-10-06T16:48:00.000+08:00

Rasmus aloitti syyskuun alussa uudessa tarhassa tässä lähellä kotia. Jos oltaisiin jossain muualla niin sanoisin kävelymatkan päässä. Tarha ja henkilökunta vaikuttaa oikein ihanalta ja erityisesti pidän siitä, että vapaata leikkiä ja ulkoilua on paljon. Tämä oli itse asiassa ainokainen tarha, jonka löysin ja jossa ulkoilua oli tarjolla. Kyseessä on montesoritarha, kuten täällä suurta muotia on. En osaa tyylisuunnasta sanoa, mutta mukavalta vaikuttaa. Joko hoidon alkamisen ansiosta tai muuten Rasmus on nyt selkeästi kiinnostunut piirtämisestä, numeroista ja kirjoittamisesta. Hän jaksaa tehdä yhtä piirustusta jo pitkään ja yksityiskohtia on todella paljon. Nykyään on siis helppo sanoa, "Onpa hieno apina" eikä tarvitse ensin hienovaraisesti kysyä, että mitäköhän kuva esittää. Tosin melko helpoa se oli ennenkin, kun piirustuksista 95% esittää kuitenkin raketteja, planeettoja ja tähtiä.

Myös Rasmus on tykännyt uudesta tarhasta (eli ei ole ihan ainoastaan minun mielipiteestäni kysymys) kovasti ja varsinkin kavereista. Syntymäpäiväkutsujakin on kuukauden aikana ehtinyt tulla jo neljä. Synttärit eivät todellakaan ole täällä mikään pikkujuttu. Mitenköhän selitän lapsille, että kaikesta huolimatta me emme pidä mitään 100 hengen megabileitä pomppulinnoineen ja klovneineen. Aamupäivällä tarhassa on leikkiä, matematiikka, kiinaa, lukemista, laskemista ja ulkoilua ja iltapäivällä on joka päivä jokin eri "harrastus" jumppaa, uintia, tae kwon doa, teatteria jne. Mahtava asia on myös se, että sinne EI tarvitse viedä omia eväitä vaan lapset saavat aamu- ja iltapäivä välipalan sekä lounaan. Ensimmäisellä viikolla Rasmus oli ilmoittanut, että ei tykkää, mutta huomattuaan että syömättä tulee nälkä, hän on kuulemma syönyt ihan hyvin.

Rasmus koulupaidassa lähdössä "kouluun"

Ensi lauantaina Rasmuksen tarhalla on hyväntekeväisyysmyyjäiset, johon lapset ovat askarrelleet kaikenlaista. Varmaan tätä hyväntekeväisyysasiaa oltiin käsitelty koululla, kun Rasmus kotonakin selitti, että joillain lapsilla ei ole mitään, mutta sitten tulee joulupukki. Kävivät tarhan kanssa myös katsomassa kierrätysaiheista lastennäytelmää, josta Rasmus kertoi, että siellä oli pyörivä sänky ja sitten vaihdettiin paikkaa. Aina en tiedä, miten hienot ajatukset lasten päässä muokkautuvat.

Koulu

2011-10-05T09:03:00.000+08:00

Venla aloitti oikean koulun syyskun alussa. Ensimmäinen päivä oli tietysti jännittävä, mutta se pelko haihtui nopeasti sillä koulussa otettiin uudet oppilaat vastaan todella mukavasti. Tyttö on alusta asti todella nauttinut koulusta. Kaikki on ollut kivaa! Opettaja, kaverit, lukeminen, laskeminen, liikunta, piirtäminen ja ihan kaikki. Täytyy kyllä myöntää, että myös minun mielestäni koulu on ollut erittäin hyvä. Asenne oppilaisiin ja oppimiseen on todellakin kohdallaan ja opettajilla tuntuu riittävän aikaa ja intoa suunnitella ja toteuttaa paljon kaikenlaista ekstraakin, mm. tänään Venlan luokalla oli "camping day" lapset saivat itse miettiä millaiset vaatteet olisivat hyvät retkelle ja jokaisen piti pakata mukaan viisi retkellä tarpeellista esinettä. Kotitehtävänä oli kirjoittaa miksi valitsi nuo viisi asiaa ja tätä tehdessä hämmästyin, kuinka pitkiä lauseita Venla osaa jo aivan itsenäisesti kirjoittaa. Tänään oli myös koulukuvaus ja minä ainakin odotan innolla ensimmäisten koulukuvien saapumista.

Lisäksi tänään oli vielä ensimmäinen vanhempainvartti (joka tosi täällä oli vanhempainkymmenenminuuttinen). Kyllä vain minulla onkin ihmeellinen ja täydellinen lapsi! Opettaja kehui Venlaa niin paljon, etten edes itse olisi pystynyt moiseen. Ainakin koululla on siis sisäistetty se, että positiivisella palautteella saa asioita huomattavasti paremmin eteenpäin. Saisinpa tämän vielä omaan päähänikin.. nimimerkillä "Enkö mää oo teille tuhat kertaa sanonut, että ne astiat viedään astianpesukoneeseen, prkele!". Vaikka Venla joutui aloittamaan suoraan toiselta luokalta kaikki on mennyt hienosti. Venla on asettunut hyvin luokkaan uutena oppilaana, jopa niin että välillä on kuulemma vähän muistuteltava innokasta oppilasta siitä, että luokalla on 21 muutakin oppilasta, jotka haluaisivat kertoa asioitaan.

Ainoana miinuspuolena koululla on ruokailu, joka siis tarkoittaa omia eväitä. Olen saanut tästä kehitettyä jo jonkinlaisen stressin aiheen. Päivät ovat pitkiä Venla lähtee kouluun 7:15 ja palaa kotiin 14:45, joten ravitsevaa hyvää ruokaa pitäisi olla, mutta mitä se on ja miten tytön saisi syömään sen.

Koululla on tarjolla iltapäivisin myös paljon harrastuksia. Venla aloitti käymään torstaisin "Contemporary singing and dansing" ryhmässä. Ensimmäisen kerran jälkeen kysyin, että oliko siellä poikiakin ja yllätyin kovasti kun kuulin, että kyllä vain neljä tyttöä on ryhmässä ja vetäjäkin on miesopettaja. Sen sijaan en yllättynyt kun kuulin, että myös tämä laulu ja tanssikin on tosi ihanaa!!

Kuvien päivitystä

2011-08-21T23:31:00.003+08:00

Totta, olemme laiskoja päivittämään noita kuviamme. Kohtuu heikosti osuu yhteen nämä meidän hitaat nettiyhteydet ja nopeasti palavat hermot. Mutta nyt se on tehty, kuvapankkiamme on päivitetty satunnaisilla otoksilla, satunnaisista tilanteista, satunnaisina aikoina ja satunnaisella laadulla. Toivottavasti sata kuvaa kertoo enemmän kuin 100 000 sanaa. Linkki kuvastoomme sivun oikeassa laidassa.

Linkki viimeisimpään kansioon

"Martti-Lylyn" saapuminen maailmaan

2011-07-24T13:21:00.000+08:00

Torstain ja perjantian välinenä yönä lähdimme (viimein) sairaalaan saattamaan tätä raskautta päätökseen. Olen koko raskauden ajan ollut peloissani ja epävarma (vielä enemmän kuin yleensä), miten kaikki tulisi sujumaan h-hetkellä. Ensimmäinen pelonaihe liittyi sairaalaan pääsemiseen. Onneksi tämäkin synnytys alkoi yöllä, joten sairaalaan oli helppo ja nopea huristaa tyhjiä teitä pitkin. Villenkin olin uskaltanut hätyyttää pelipaikalle kaupunkiin jo päivällä. Näin ollen tämä osuus sujui täysin ilman ongelmia. Hyvä, että murehdin tämän asian etukäteen niin ei tarvinut murehtia enää silloin kun oli tosi kyseessä :). Ongelmat liikenteen kanssa ovat tulleet vasta näin jälkikäteen, kun Ville, Venla ja Rasmus ovat käyneet kotoota meitä täällä sairaalassa moikkaamassa. Onneksi en todellakaan joutunut istumaan supistusten kanssa 1,5 tuntia romuautossa kielitaidottoman taksikuskin kanssa neuvottelemassa parhaasta ajoreitistä. Sairaalan ovelta asti palvelu/hoito on ollut erittäin korkeatasoista, joten huoleni senkin suhteen oli turha. Koko hoitohenkilökunta on vaikuttanut erittäin pätevältä ja kaikki ovat olleet enemmän kuin ystävällisiä. Erityismaininnan ansatsee ruokahuolto. Piiiitkästä listasta voi valita yksityiskohtaisesti päivän ruokansa. Rintaruokinta tekee tehtävänsä (ja minä kun toivoin pääseväni nopeasti näistä kiloista eroon) ja heräsinkin tänään jo kello kuusi nälkäisenä odottelemaan tilaamaani aamupalaa: kroisantteja, hilloa, maustamatonta jugurttia, tuoreita hedelmiä, juustolajitelmaa, tuorepuristettua appelsiinimehua, teetä. Ruoka on ollut erittäin hyvää!

Hetkinen, tilaan vaan lounaan jatketaan ponnistusta taas sitten..

Itse synnytys sujui hyvin ja olikin omista kokemuksistani ehdottomasti paras ja helpoin. Ainoa miinus on täälläkin (kuten siis Malesiassa sisätiloissa yleensäkin) kylmyys. Koko synnytyksen ajan olin kääriytyneenä kahteeen peittoon ja näin synnytyksen jälkeen harmittaa, etten ottanut villasukkia mukaan.

Täydellinen pieni poikamme syntyi perjantaina yhden aikaan. Nimeä emme ole pojalle vielä päättäneet, mutta saimme muutaman päivän lisäharkinta-aikaa, kun totesin, että rekisteröintiin Malesiassa tarvitaan alkuperäinen englanninkielinen avioliittotodistus. No eiköhän sellaisen saa jostakin tilattua. Vasta Malesiaan rekisteröinnin jälkeen voi lapsen liittää Suomen väestörekisteriin ja sen jälkeen voi sitten alkaa hakemaan pojalle passia ja viisumia ja sen jälkeen sitten muita tarvittavia asioita.

Ja siinä se sitten on aivan uunituoreena

Tänään sunnuntaina lähdemme Martti-Lylyn kanssa kotiin täältä sairaalasta. Saa nähdä, miten arki alkaa sujumaan. Hyvin yllättäen olen ehtinyt sitäkin jo vähän murehtia :). Venla ja Rasmus ovat ottaneet uuden tulokkaan vastaan aivan ihanasti! Viiden päivän päästä ovat jo isovanhemmat sekä Teija ja Tuomas tulossa ihastelemaan uutta tulokasta.

Mahat ennen lähtöä sairaalaan

Pieni vaaleansininen käärylä

Ylpeät isosisarukset

Myös super-poika ja super-tyttö ovat käyneet pientä ihailemassa

Huoneesta ihan kelpo maisemat

Jalkapalloa

2011-07-12T09:20:00.000+08:00

Nyt kun asustelemme täällä isossa cityssä kaikkien mahdollisuuksien äärellä olemme tietysti koittaneet näitä mahdollisuuksia hyödyntää. Rasmus aloittii alakerran Pietun opastuksella jalkapallon. Venlakin kävi kerran kokeilemassa, mutta hän haluaa kuulemma mieluummin tanssia. Harmi näin kuljettajan näkökulmasta :). Rasmus on liikuttavan innoissaan omasta soccer ballistaan ja täytyy myöntää, että äidinkin mielestä on ihanaa voida tarjota lapsille myös jotain harrastettavaa! Vielä kun löydämme (eli saamme tämän yhden valittavan paksukaisen liikkeelle täältä kotoota..) Venlalle sen tanssin/jumpan. Tämä 4-6 vuotiaiden palloilu vaikuttaa oikein mukavalta. Molemmat valmentajat vaikuttavat mukavilta ja osaavilta sekä käsittelevät pieniä pelaajia hienosti. Tunnin harjoitusten jälkeen on kyllä Rasmus on ollut niiiiin puhki että juuri ja juuri jaksaa autolle raahautua.

Rasmus ja Pietu valmentajan kanssa

Rasmus ja loistotorjunta (vaikka palloa ei kyllä näykkään missään...)

Ja todistettavasti Rasmus on myös koskenut palloon

Tänään on edessä taas yksi expat-elämän ehdottomasti surullisemmasta puolesta. Sitä kun helpoimmin ystävystyy muiden väliaikaisesti maassa oleskelevien kanssa ja se tarkoittaa valitettavasti sitä, että ystävät ja tuttavat muuttavat usein joko takaisin kotimaahansa tai jonnekin muualle maailmalle. Tänään muuttaa kuvissakin esiityvä Pietu vanhempineen takaisin Suomeen. Koko perheestä on tullut meille rakas ja on haikeaa "luopua" ihanista alakerran ystävistä. Tänä kesänä ovat monet ystävät ja tuttavat muuttaneet pois Malesiasta ja loputkin ovat kotimaassaan lomalla eli tällä hetkellä tuntuu vähän yksinäiseltä ja koti-ikävä tuntuu voimakkaammalta kuin tavallisesti. No enää kolme viikkoa siihen kun mummu, pappa, Teija ja Tuomas tulevat ja siihen mennessä pitäisi minun olla päässyt eroon tästä mahastakin eli vähiin käy ennen kuin loppuu tämänkin taiston kanssa.

Muutoksia

2011-06-30T19:54:00.001+08:00

Ja turhaa se taisi olla kuvitella, että töiden jälkeen jotenkin jaksaisin jotakin kirjoittaa, ei kyennyt ei.

Äitiysloma alkoi kaksi ja puoli viikkoa sittten ja sen jälkeen olemme mm. järjestelleet Lumutin kodin. Sitä oltiinkin odoteltu kauan ja hartaasti... ihan se kaikki miltei neljä vuotta, jonka siellä ehdimme asua, mutta parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan. Viikon ajan järjesteltiin ja pakkailtiin erilleen niitä kamoja, jotka muuttaisivat Kuala Lumpuriin, jotka jäisivät Lumuttiin ja sitten se suunnaton jae, joka matkasi suoraan roskikseen. Tilaa meillä on Lumutissa ollut niin ruhtinaallisesti käytössä, että laatikoihin, kaappeihin, hyllyille ja kaikille mahdollisille tasoille oli kertynyt jokseenkin paljon ja aivan kaikkea. Nyt on saatu jo miltei kaikki järjesteltyä täällä Kuala Lumpurin päässäkin. Muuttaneet huonekalut ovat löytäneet paikkansa, mutta muutamat pienemmät asiat odottelevat vielä kärsivällisesti, että heille osoitetaan oikea paikka. Viikonloppukoti alkaa kuitenkin jo epäilyttävästi muistuttaa oikeaa kotia.

Vietimme myös viimeisen Lumut-viikonlopun pitkään aikaan. Niin paljon kuin sitä pientä maalaispaikkakuntaa onkin tullut parjattua niin haikeaahan se muutto kuitenkin oli. Olihan kyseessä kuitenkin koti, jossa olin asunut pisimpään sen jälkeen, kun olin muuttanut pois vanhempien luota. Ja koti, jossa lapset olivat kasvaneet lähes vauvasta asti. Ja koti, jossa olimme asuneet yhdessä perheenä koko Malesiassa olomme ajan ja edessä olisi muuttos siihen, että minä asuisin lasten kanssa viikot kaupungissa ja Ville maalla. Yhteiseksi ajaksi jäisi enää viikonloput.

Syksyllä Venla aloittaa koulun (missä ihmeen välissä se pieni vaaleanpunainen sairaalasta kotiin kannettu nyytti on kasvanut??). Koulussa kävimme jo tutustumassa ja Venla odottaa koulun alkua melko jännittyneenä, mutta kuitenkin positiivisin mielin. Koulu noudattaa englantilaista järjestystä eli ensimmäiselle luokalle mennään jo 5-6 vuotiaana, näin ollen Venla joutuu aloittamaan suoraan toiselta luokalta. Alku voi olla hankalaa, mutta toivon fiksun tytön pärjäävän muiden mukana. Koulu vaikutti kaikin puolin hyvältä ja monipuoliselta ja ainakin äidin odotukset koulun suhteen siis ovat korkealla.

Rasmus aloittaa samaan aikaan syksyllä uudessa tarhassa täällä Kuala Lumpurissa. Myös tarha vaikutti erittäin hyvältä. Viikko-ohjelma oli monipuolinen ja sisälsi jopa hyvin epämalesialaista ulkona leikkimistä joka päivä. Rasmus ihastui ennen kaikkea pieniin pupuihin, joita tarhassa oli ja joita lapset saavat hoitaa. Viikoittain ohjelmassa on myös uintia, tae kwon doa, voimistelua, bahasaa, mandariinia, matematiikka ja tietenkin lukemista ja kirjoittamista.

Ehkäpä isoin muutos on tietysti vielä edessä. En halua taikauskoisena siihen kuitenkaan vielä kajota ennen kuin kaikki on todellista. Lapset odottavat Martti-Lylyä jo kärsimättömästi. Ja täytyy myöntää, että itsekin alkaisin olla valmis tämän jättiläissmahan kanssa.

Paljon on siis uutta takana ja vielä enemmän edessä eli eiköhän tästä tule ikimuistoinen kesä ja syksy!

Kuulumisia

2011-03-22T22:55:00.001+08:00

Vähän hiljaiseloa on ollut sekä täällä blogissa että oikeassakin elämässäni, jotain on kuitenkin sentään ehtinyt tapahtua tässä viimeisten kuukausien aikana.

Pietu maaseutuvierailulla kaukaisesta Kuala Lumpurin suurkaupungista

Marraskuussa saapuivat viimein odotetut vieraat Suomesta. Touhusimme yhdessä heidän kanssaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Serkukset jäätelöllä

Serkukset kaksoistorneilla

Serkukset ravintolassa

Joulukuussa kävimme vieraiden kanssa mm. Pangkorilla, Cameron Highlandilla ja Singaporessa, josta vieraat sitten suuntasivatkin takaisin Suomeen ja me takaisin Malesiaan viettämään joulua. Joulu sujui oikein lepoisasta ja pukkikin saapui runsaiden lahjusten kera aina tänne kauas asti, vaikka tänne on siis pitkä matka.

Serkukset koristelivat joulukuusen

Serkukset hakkasivat omat tinakupit

Serkukset katselivat välillä telkkaria

Serkukset leikkivät rannalla

Serkukset söivät taas jäätelöä

Serkukset uivat ahkerasti joka päivä

Serkukset leikkivät poliisia

Serkukset juhlivat Suomen itsenäisyyspäivää Pangkorilla

Serkukset laskivat mäkeä Singaporessa

Pappa sai kunniamaininnan matkatessaan hiihtohissillä koko matkan (onneksi) ylös asti.
Alastulo olikin sitten lasten leikkiä.

Serkukset pitivät hauskaa ja etsivät aarretta. Tässä Venla ja Emma Sentosan saarella Singaporessa.

Serkukset lähdössä joulujuhliin

Serkukset joulujuhlissa

Ja olihan meitä muitakin

Joulupukin odotettu vierailu aattoiltana

Tammikuussa meillä aloitti jälleen uusi lastenhoitaja. Tällä kertaa ruotsalainen tyttö on juoksemassa Venlan ja Rasmuksen perässä. Emme kuitenkaan yritä opettaa lapsille ruotsia vaan Jennifer puhuu lapsille englantia. So far kaikki on mennyt oikein hienosti ja Jenniferkin on tuntunut viihtyvän Malesiassa hyvin. Tämän erittäin laajan (otos 4 au-pairia) voisin sanoa skandinaavisen luonteenlaadun sopeutuvan pohjoisamerikkailaista paremmin perheeseemme. Erityisesti Rasmus on ottanut uuden hoitajan omakseen ja istuu mieluusti hänen sylissään, vaikka isi ja äitikin olisivat kotona. Myös öisin olen kuullut Rasmuksen juttelevan unissaan Jenniferille englanniksi eli näyttäisi siltä, että myös lapset ovat ottaneet uuden hoitajan omakseen. Tammikuussa meillä vierailivat Suomesta Ella ja Esa sekä Heidi, Jarkko, Onni ja Lenni.

Venla ja Rasmus törmäilyautoissa Genting Highlandsilla. Rasmuksen ehdoton suosikkilaite!

Kulttuuripläjäys eli museovierailu (joka ei saanut Venlan, Ellan ja Esan varauksetonta hyväksyntää)

Kyllä minun englannin opettajani, jotka epätoivoisesti ovat koittaneet saada päähäni edes yhden asian, kääntyisivät nyt haudassaan (toivottavasti eivät kuitenkaan kaikki ole vielä kuolleet), kun tietäisivät, että vaikken koskaan oppinutkaan lontoota puhumaan, lapseni puhuvat sujuvasti toisena kielenään ENGLANTIA. Tai kenties tämä järkyttää lähinnä minua.

Helmikuussa kävimme rakkaassa kotimaassa nauttimassa talven riemuista, ihanista ystävistä, raittiista ilmasta, paljosta lumesta, suomalaisista ruuista ja saunasta.Kaikki nautimme matkasta, vaikka varmaakin osittain eri syistä.

Lunta riitti

Ja ISOJA mäkiä ISOILLE pojille

Yhtä viisasta naistakin juhlistettiin

Paluu Malesiaan oli jokseenkin epäonnistunut. Lapset eivät päässeet rytmiin kiinni ollenkaan ja runsas viikko kului tämän kaikilla vähän sumussa. Tämä oli ensimmäistä kertaa, kun kaikkien rytmiin siirtyminen meni aivan poskelleen. Nyt olemme toki kaikki taas elämämme kunnossa (tai ainakin melkein) ja arki sujuu leppoisasti. Hyviä kuvia olisi tarjolla tuhansittain näiltä viime kuukausilta, mutta onneksi kärsivällisyyteni ei riitä niiden kaikkien lataamiseen.

Maaliskuussa olemme mm. viettäneet paljon synttäreitä, käyneet teatterissa, vastaanottaneet taas muutamia vieraita Suomesta, palaneet Pangkorilla ja käyneet tutustumassa KOULUUN. Vaikka minun vauvani ovat kyllä vielä niin pieniä, että vaikea sitä on ymmärtää, miksi ihan oikeaan kouluun piti mennä käymään.

Tähän pitkään totaalisen väsymykseen on luonnollisesti syynsäkin ja se on trilogian kolmannen osan arvioitu laskeutumisaika heinäkuussa.

Käärme paratiisissa

2011-02-01T18:27:00.002+08:00

Muutama viikko sitten Ville havahtui siihen, että naapurimme on takapihallamme heilumassa kepin kanssa. Hän meni tietysti tiedustelemaan, mitä mies puuhailee. Naapuriin oli kuulemma tullut yöllä kobra sisään ja nyt naapuri oli löytänyt tuon heillä sisällä olleen sekä edelleen takapihallamme olleen 1,5 metrisen kaverin pesän takapihaltamme. Erittäin mukavaa, että naapuri ryhtyi tähän karkoitus- ja pesänrikkomispuuhaan, koska itse en kyllä taatusti olisi tehnyt asialle yhtään mitään, ainoastaan pyörtynyt tajuttomana lattialle nähdessäni kobran luikertelevan yöllä sängyn vieressä. Vähän aikaa olemme nyt kartelleet takapihalle menoa, mutta ei ole kärmestä (luojan kiitos!) enää näkynyt. Itse olin tämän tapahtuman aikana (luojan kiitos jälleen!) lasten kanssa Kuala Lumpurissa kaukana käärmeestä. Viikon näin kuitenkin erilaisia käärmepainajaisia.

Tervetuloa Malesiaan Emma ja Anna

2010-10-28T18:50:00.000+08:00

Tällaiset hienot tervetuloa-kortit löysin työpäivän jälkeen keittiön pöydältä. Ovat Rasmus ja Venla "vähän" täällä odotelleet serkkuja saapuviksi ja vielä olisi kuukausi aikaa odotella. Onneksi on paljon ohjelmaa luvassa ennen sitäkin, niin sujuu odottelu joutuisammin. Ja ylpeän äidin pakollinen huomautus: Venla on keksinyt ne vokaalitkin, kuten "tervetuloa" sanasta voi huomata, jos noista kuvista nyt niin tarkasti näkee. Rasmus osaa kirjoittaa vasta "Rasmus", joten voin kertoa, että vasemman puoleinen kortti on Annalle ja oikean puoleinen Emmalle. On mun lapset vaan edelleen niin ihmeellisiä ja maailman parhaita!

Kirje ja ylpeilyä siitä, kuinka ihmeellisiä ja fiksuja lapsia minulla onkaan!

2010-09-20T21:13:00.003+08:00

Näin sähköpostin ja facebookin aikaan on ihanaa saada oikea käsinkirjoitettu kirje. Minä sain tänään sellaisen, siinä oli kolme kiiltävää lumiukkotarraa ja siinä luki:

HVRTA TARU HEEI!
MENLA on SnLE (ja tästä välistä oli kuulemma unohtunut "asia" -sana)
SE on ETÄ
TLÄ onLT TSI
HSKA

(Hovirinta Taru Hei! Mulla on sulle asia. Se on, että täällä on ollut tosi hauskaa.)

Muutama vokaali puuttuu, mutta onhan se aika ihana! Ihmettelin alkuun, miksi kirjoituksesta puuttuu nimenomaan vokaalit, joiden luulisi olevan helpompia, kunnes ymmärsin että tosiaan kun "koulu" on englanniksi niin ne vokaalit ovat nimenomaan se vaikeampi osa. Ensi tammikuussa alkaa virallinen malesialainen esikoulu, mutta melko koulumaista on jo tämä esiesikoulukin. Venla lukee jo hyvin tuttuja englannin kielisiä sanoja, mutta uusien sanojen kanssa tarvitsee vielä avustusta. Tällä hetkellä koulussa Venlaa ei kuitenkaan kiinnosta lukeminen vaan tanssi. He harjoittelevat kovasti jotakin tanssia, jota Venla opettaa joka päivä myös kotona meille muille. Meille ei ole vielä selvinnyt, että pääsemmekö me joskus näkemään nämä intohimoisesti harjoitellut tanssahdukset vai ovatko ne vaan koulussa tanssittavia väliohjelmia.

Rasmuskin on edennyt koulu-urallaan mallikelpoisesti ja sai viime viikolla KAKSI tähteä tekemästään kirjainharjoituksesta. Poika oli tästä hyvin ylpeä, eikä toki syyttä. Itse en ymmärtänyt yhtään, mitä malesian kieliset sanat edes tarkoittivat. Rasmuksen kaksi tähteä ansainnut tekstin pätkä:
Abu ada baju.
Abu cuba baju.
Ibu juga ada baju.

Miksi, oi miksi?

2010-09-14T21:29:00.003+08:00

Miksi minulla on kaikkea ja monilla ei mitään?

Miksi minusta tuntuu pahalta, että minulla on kaikki mahdollisuudet edessäni?

Miksi niiltä, joilla muutenkin on vähän viedään niin helposti loputkin?

Miksi rikkaan on niin vaikea kohdata köyhyyttä?

Miksi minun lapseni pääsevät lääkäriin, kun niillä on kuumetta ja miksi toiset samanlaiset lapset eivät pääse lääkäriin, vaikka niillä on Malaria?

Miksi minä olen saanut käydä tarhassa, koulussa, lukiossa ja yliopistossa vaikka en ole sen viisaampi kuin moni joka ei pääse edes esikouluun?

Miksi minä pilaan terveyteni syömällä liikaa ja toiset menettävät terveytensä kun heillä ei ole tarpeeksi ruokaa?

Miksi minun lasteni ei tarvitse pelätä, että heidät myydään rikkaalle miehelle ”leikkikaluksi”? Miksi herranjumala kenenkään lapsen maailmassa pitää pelätä moista?

Miksi minulla on oikeus käyttää aikani elämän tarkoituksen miettimiseen ja oman itseni etsimiseen?

Miksi on niin vaikea luopua edes siitä, mitä ei tarvitse?

Kysymyksiä herättävä Sri Lankan reissu takana.

Olen saanut kouluni käydä ja minulla on aina ollut mahdollisuus seurata uutisia, minulla on siihen televisio, radio, tietokone, puhelin sekä käytettävissäni on näihin jokaiseen ylläpidetyt yhteydet niin, että voin olla yhteyksissä ympäri maailmaa 24/7. Olen siis luonnollisesti tietoinen monista asioista, myös siitä kuinka etuoikeutettu tässä maailmassa olen. Siitäkin huolimatta sen epäoikeudenmukaisuuden kohtaaminen on pysähdyttävää.

Paljon kuvia matkalta tallennettuna kuvapankkiin.

Telakalla tänään

2010-09-13T21:18:00.000+08:00

Poistuttaessa telakan portista pitää vartioiden tarkistaa jokaisen auton takaluukku, jotta telakalle kuuluva tavara pysyykin siellä eikä matkaa työntekijöiden mukana pois. Eräs suunnittelijamme poistui tänään telakalta tavalliseen tapaan. Hänen autonsa on vanhahko kuplavolkkari. Vartija kurkisti takaluukkuun ja eväsi kulun, koska henkilö oli varastanut telakalta moottorin. Suunnittelija koitti kovasti selittää, että se on hänen autonsa moottori eikä tilannetta helpottanut edes se, että auto oli koko ajan käynnissä vaan vartijan mielestää autoilija oli varastanut käynnissä olevan moottorin. Viimein suunnittelija sai vartijan tulemaan katsomaan etupäähän, hän luonnollisesti vastusti tätä topakasti, koska heidän ei kuulu katsoa eteen vaan taakse. Todettuaan auton etuluukun (se ei kai ole konepelti tässä tapauksessa vai onko?) tyhjäksi vartija lopulta uskoi, ettei henkilö ole varastanut moottoria vaan se kuuluu ihan kiinteästi hänen autoonsa, jolla hän joka päivä käy telekalla.

Sittemmin Malesiassa

2010-09-02T22:28:00.003+08:00

Täällä päässä meillä ei olekaan ollut kamera ollenkaan niin hyvin mukana kuin Suomessa. Itse asiassa toinen on kokonaan jossakin piilossa. Huomiseen mennessä sen olisi hyvä löytyä, sillä olemme silloin suuntaamassa kulkumme Kuala Lumpuriin ja sieltä lauantaina viikoksi Sri Lankaan. Vähänkö odotan tätä matkaa!

Orang Asli museolla. Täydellinen aasialainen poseeraus!

Kesäloman jälkeen olemme jo käyneet useaan otteeseen Kuala Lumpurissa, jossa olemme touhunneet paljon kaikenlaista. Viime viikonloppuna kävin mm. pelaamassa golfia ihan oikeasti oikealla kentällä. Vähän vielä harjoitusta, niin sitä voi alkaa kutsua peliksi sähläämisen sijaan ;) Kivaa oli kuitenkin. Kävimme myös katsastamassa vesiputouksia vähän Kuala Lumpurin pohjoispuolella. Samalla näimme paljon muutakin, kuten Batu Cavesin, kukkoja, kanoja, koiria, paljon kapeita katuja, joista suhteellisen monet olivat umpikujia, upeita maisemia ja mutkittelevaa tietä, muitakin vesiputouksia, tielle poikittain suistuneen piiiitkän kuljetusrekan (joka oli juuri hetkeä aikaisemmin ohittanut meidät, kun pysähdyimme ottamaan kuvia), järviä, paikallisasutusta ja lopulta myös onneksi erittäin avuliaan mopoilijan, joka johdatti kolmen auton seurueemme perille koko pitkän matkan pitkin osittain sortunutta erittäin kapeaa kartalle sekä gps:lle tuntematonta tietä pitkin putouksille. Onneksi oli eväät mukana!

Putouksilla

Eräänä viikonloppuna kävimmr myös Penangissa, joka jostain syystä ainoana kaupunkina Malesiassa tuntuu jotenkin kodilta. Samaan (hyvin kilpailtuun) kategoriaan Suomen ulkopuolelta pääsevät myös Lontoo, Kööpenhamina ja Pietari. Kaikilla maailman kaupungeilla on luonnollisesti valtava vuosittainen budjetti, joka käytetään siihen, että ne saisivat vähän lihonneen, mutta muuten leppoisan perheenäidin tulemaan kaupunkiinsa ja pitämään sitä mukavana kodilta tuntuvana paikkana.

Matkalla taas. Mitä todennäköisimmin syömään jonkun retken jälkeen. Meille on tullut viikonloppuisin paha tapa olla ostamatta jääkaappiin mitään ja sitten syömmekin aamupalan, lounaan ja päivällisen ulkona, kun ei vaan mitenkään saa itseään raahattua ruokakauppaan.

Villen käväistessä Suomessa, minä vietin viikonlopun Pankorilla. Ekaa kertaa siellä oli kertakaikkiaan niin paljon ihmisiä, että en ollut koko ajan täysin vakuuttunut oliko se enää hauskaa. Sunnuntaina kotimatkalla puolet porukasta jäi vielä rannalle ruikuttamaan, kun vesibussiin ei kertakaikkiaan saatu tungettua enemmän ihmisiä.

Valitusvirsitä vielä sen verran, että hivenen olen tehnyt kotia enemmän kodiksi ja ommellut Venlalle ja Rasmukselle omat päiväpeitot, jospa nyt tuntuisi enemmän oikealta kodilta. Olen lähes varma, että kaikki tyytymättömyys johtui juuri tästä ja nyt kun ne on niin kaikki on hyvin ja elämä hymyilee!

Tässä se rekka, joka ajoi vähän liian kovaa kurviin. Ihme kyllä se saatiin takaisin tielle ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Kuvien oikeudet omistaa Vaarallinen perhe!

Hahaa, kone on MULLA...

2010-09-02T21:09:00.003+08:00

Päivitysten vähyys johtuu paljolti siitä, että minä en saa tätä konetta ollenkaan! Minun on varmaan pakko ostaa itelleni oma kone! Toinen syy on se, että meillä on ollut harvinaisen paljon ohjelmaa, eikä aikaa koneella viettämiseen ole pahemmin ollut, vaikka sen olisin jollain keinoilla itelleeni saanutkin.

En tiedä mistä aloittaisin, jospa vaikka kesälomasta joka oli kolme kuukautta sitten.. Kivaa oli jälleen ja minä ehdin käydä Kreikassakin viikon verran humputtelemassa tyttöjen kanssa. Ja Ville on ehtinyt käydä jo uudemmankin kerran Suomessa nopeasti pyörähtämässä. Tässä pieni kuvakimara kesälomalta erittäin sekavassa järjestyksessä.

Rasmus kotipihassa Suomessa

Venlan kesän suosikki oli pyöräily. Apupyöriä ei vielä otettu pois, mutta ensi kesänä sitten. Voi kun täälläkin pääsisi jossain helposti pyöräilemään!

Kalat tuli perattua mökillä tarkkaan.

Ja raparperipiirakkaa tehtiin tietenkin! Emma ja Venla taisi kyllä enemmän keskittyä kikattamiseen ja taikinan syöminseen :)

Kippis!

Ella ja Venla Kuopiossa sisävesiristeilyllä

Rasmus pääsi ohjaamaankin!

Heihei!

Haikeita jäähyväisiä

Kotieläinpuistossa, joka oli törkeän kallis. Villen mukaan maaseutu saa tästä lähin hänen puolestaan autioitua, häntä ei kiinnosta.

Pieksämäellä

Veeraa katsomassa Kuusankoskella

Retkelle!

Ja pakolliset kottikärryajelut

Tanssia juhannuksena pöydällä

Juhannusvihtojen tekoa

Kippis taas!

Uintia. Rasmus yllätti kaikki HYPPÄÄMÄLLÄ lähes jäiseen veteen laiturin päästä.

Mato-ongella

Teltta oli aivan huippu!

Sinne jäi Suomi ja Suomen kesä

Maailman tuskaa, osa 3 Minä ja perhe

2010-08-04T22:14:00.001+08:00

Päästään kolmanteen ja tuskaisimpaan osuuteen sillä näistä vääryyksistä en oikein hyvällä tahdollakaan voi enää syyttää Malesiaa tai kulttuuria tai edes aikaeroa..

- Koitan kovasti miettiä terveyttä ja mikä on ihmiselle hyväksi, mutta niin vain kerta toisensa jälkeen havahdun siihen, että hups sulkaapiirakka hävisi, ehtiköhän kukaan muu saada palaakaan?! Mistä, oi mistä, löytyisi se itsehillintä tai edes joku kohtuus? Olin kyllä YHDEN KOKONAISEN päivän juomatta kaakaota toimistolla.

- Lapset tappelevat JOKA asiasta. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö Venla näkisi tilaisuutta ärsyttää Rasmusta. Kurkku tulee kipeäksi jatkuvasta huutamisesta. KUKA on kasvattanut näistä lapsista tällaisia ja miksi mun kärsivällisyys ei riitä ikinä asioiden selvittämiseen rauhallisesti tai jopa huutamatta.

- Väsyttää. Ei jaksa oikein mitään. Raahaudun aamulla töihin, istun päivän tietokoneen ääressä ja juon muutaman kupin kaakaota, raahaudun kotiin, huudan lapsille ja raahaudun sänkyyn. Missä on kaikki energia?

- Ville on aina jossain. Miten tuntuu, että kaikki muut perheet tekee kaikkea kivaa yhdessä ja me ei ehditä mitään.

- Kaikilla muilla tuntuu aina olevan paljon uusia innovatiivisia ideoita ja mä en osaa keksiä edes mitä ruokaa tekisi. Jos se olisi yksin minusta kiinni, niin tämä perhe söisi nuudeleita ja lättyjä hillolla aina onnelliseen loppuun asti.

- Olen kovasti koittanut aktivoida itseäni terveellisin elämäntapoihin, mutta laiskuus, ajan puute ja juurtuneet tottunukset ajavat minut aina mieron tielle. Urheilua harrastin viimeksi toukokuussa, plaah. Mihin on kadonnut se urheilijanuori .. jaa olikohan sitä edes koskaan.

- Miksi Venla huutaa ja mesoaa HETI, jos kaikki ei tapahdu sekunnissa justiinsa niin kuin neiti haluaisi. Keneltä ihmeeltä se oikein oppii näitä tapoja, kysynpä vaan?! Meillä ei oo koko lähipiirissä ketään kärsimätöntä koko ajan karjujaa...

- Äidin KUULUU olla tasapuolinen, innostava, uusien leikkien keksijä ja osallistuja, hmmm. No kai mä oon joskus ollut mukana eväsretkellä, jos on ollut hyvät eväät..

- Lisäksi äidit tekevät KAIKKENSA, jotta lapsien elämä olisi parasta mahdollista. Paljon voisi varmaan tehdä, mutta mistä energia niiden virikkeiden kehittävien asioiden kaivamiseen.. voi apua, nyt mä uppoan suohon, täytyy palata kevyempiin aiheisiin.

- Miksi hiukset ei kasva HETI, kun mä päätänkin haluta taas pitkät hiukset! Ärsyttävää, ihan kun niistä sitten KAHDEN VUODEN kuluttua jaksaisin enää olla kiinnostunut.

- Miksei me koskaan tehdä mitään romanttista ja ihanaa, kuten KAIKKI muut? Me vaan maataan sängyllä ja luetaan kirjoja.

- Ville EI KOSKAAN kuljeta likaisia vaatteitaan pyykkikoriin, vaikka tämä olisi se ihan ainoa osa sitä vaatteiden kiertokulkua, josta hänen pitäisi huolehtia itse. Sieltä korista ne vaatteet kyllä sitten ilmaantuvat taas pestyinä ja silitettyinä suoraan kaappiin, mutta ah kun se onkin niin vaikeaa, kuten myös uuden vessapaperirullan laittaminen telineeseen.

Maailmassa on niin moni asia huonosti ja harmiteltavaa riittää. Päätin nyt kuitenkin siirtyä takaisin positiivisempien asioiden pariin ja lopettaa valittamisen tällä erää tähän. Ah, kyllä helpotti!! Jos minä jossain oon koskaan ollut hyvä, niin kyllä se varmaan on tämä valittaminen.

ps. Kahden ekan valitusspostauksen aikaan Ville oli Suomessa työmatkalla ja toi mulle sieltä tuliaiseksi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan.. kyllä tais tulla kirja ihan oikeaan osoitteeseen ;) Oli muuten oikein hauska kirja .. kyllä minä niin mieleni pahoitin!

Tällaista oltiin katsomassa muutama viikko sitten

2010-08-03T17:46:00.003+08:00

Ihan hauskaa oli ja kaikki tykkäs, jopa Rasmus, joka tosin otti pienet torkut tossa kauheessa rummutuksessa, että kai ne unet sitten oli tarpeeseen. Sunnuntaina Rasmus nukahti kauppareissulla jäätelö kädessä seisaalteen. Kuljetin pojan sitten kotiin ja nukkui vielä sielläkin pari tuntia. Oiskohan ne päiväunet kuitenkin vielä tarpeen...

Maailmman tuskaa, osa 2 Koti

2010-08-01T16:00:00.001+08:00

Siirrytään osaan kaksi, mikä kaikki on pielessä kotona.

Jos vaan olisin tiennyt tänne muuttaessani asuvani täällä näinkin pitkään niin olisin tehnyt n. 128 asiaa vähän toisin. Lähtö pois on muka olevinaan ollut koko ajan nurkan takana ja kyllähän se pieni aika nyt menee vaikkei ihan kaikki kunnossa olisikaan. Ja nyt kun on jo kolmisen vuotta antanut asioiden olla niin eipä kai niitä ringettejä ainakaan nyt enää kannata alkaa investoimaan kodin paranteluun, puuh.
MUTTA JOS, niin olisin tehnyt seuraavaa mm.

1) Olisin heittänyt nämä järkyttävän rumat, kauheaa materiaalia olevat KOLME (näitä on siis kuvan yksilön lisäksi vielä kaksi lisää!) sohvaa menemään ja ostanut tilalle ihan minkä tahansa muun sohvan. Kaiken kukkuraksi näissä sohvissa on aivan mahdoton istua, sillä sen lisäksi että materiaali on karheaa ja kutittavaa tekokuitua, selkätyynyt on aivan liian täynnä ja kovat kuin mitkä. Myös kuvassa näkyvä seinää kaunistava patja olisi saattanut joutua romukoppaan tai ainakin jonnekin muualle.

2) Olisin hankkinut jostain jonkun, joka voisi porata muutaman ruuvin seinään niin että taulut saisi sinne seinälle myös. Vaikka ihan kivojahan ne on näinkin.. (Huomaattehan myös pistorasian sijoittelun.)

3) Olisin hankkinut kirjahyllyn, jotta kaikkia vakuutus-, pankki-, verotus-, auto-, asunto ym. paperit (joita pidemmällä aikavälillä kertyy melkoinen määrä sekä Suomen että Malesian osalta) olisi mahdollista säilöä niin, että ne tarvittaessa jostain vielä löytyisi. Yllä nykyinen "työhuoneemme". Pöydällä myös muutama taulu odottelemassa, josko pääsis seinälle joskus. (Sori pyykit on vähän tiellä, mutta en jaksanut siirtää tuolia.)

4) Olisin hankkinut jotakin säilytystilaa kylpyhuoneeseen. Ei kai se nyt niin kallista voi olla. Talomme vessat on ehkä maailmankaikkeuden huonoimmin suunnitellut. Kuvassa on näkyvissä koko 5-6 henkisen perheemme kaikki säilytystila (vino pieni IRTONAINEN lasihylly) kylpyhuoneessa. Olisin saattanut harkita jopa suihkuseinän tai verhotangon hankkimista. Huomatkaa myös ärsyttävä suihku, joka ei sitten pysy telineessään YHTÄÄN. Tämä menee jo lastensuojelun alueellekin, koska kyseisen suihkun takia ovat molemmat lapset oppineet muutaman kirosanan.

5) Olisin todellakin hankkinut keittiöön muutaman ah niin kätevän yläkaapin, vaikka nuo aasialaiselle 130 senttiselle suunnitellut alakaapitkin toki on ihan käytännölliset.

Lisäksi kotona on pielessä seuraavat asiat:

- Nurmikkoa ei ole leikattu.

- Olohuoneen seinä. Se on homeessa ja ruma.

- Verhotanko roikkuu. On roikkunut pari vuotta. Tarttis jonkun jälleen jonku, jolla on pora.

- Lamput on palaneet (jostain syystä lamput palaa ja RÄJÄHTELEE suhteettoman usein) ja ikkunatkin niin s*tanan tummennettuja, että sisällä on aina pimeää. Tälläinen hämäräsokea vanha akka hermostuu totaalisesti.

- Jos jotain onkin sitten lopulta saatu seinälle ripustettua (edellisen vuokralaisen jäljiltä jääneisiin koukkuihin) niin jonkun on sitten aina työnnettävä sohva niiden päälle.

- Pistorasiat on ihan maailman tyhmimmissä paikoissa keskellä seinää ja niitä on aivan liian vähän ja kylpyhuoneessa tai edes 5m säteellä siitä ei luonnollisesti ole yhtäkään.

Ja hännän huippuna vielä tämäkin: Ostin kerran KAUAN KAUAN sitten (joskus vuonna 2008) Body Shopista kasvojen pesuaineen, joka sisältää kaiken pelastavaa tee tree oljyä, no se on suoraan sanoen ihan p*skaa, mutta h*lvetin riittoisaa. Pihinä ihmisenä en raaskisi heittää purkkia menemään, mutta vihoiksi pistää!

Tässä sitä riittää murehdittavaa, mutta tämäkään ei vielä ollut kaikki. Sarja jatkuu ainakin osaan kolme asti, sillä niin epäoikeudenmukainen tämä maailma on.

Maailman tuskaa, osa 1 Malesia

2010-07-30T21:11:00.005+08:00

Kuten auton ja vedenlämmittimen korjauskertomuksesta saattoi rivien välistä lukea juuri nyt ei ole menossa kulttuuriin sopeutumisen kuherruskuukausi, jolloin kaikki erillainen näyttää ihmeelliseltä ja ihastuttavalta... Välillä pienetkin asiat ketuttavat armottomasti ja kun näitä pieniä asioita tarpeeksi kertyy alkaa ihan tosissaan harmittamaan! Jaettu tuska on kuitenkin vain puoliksi niin paha, joten tässä teillekin:

1) Autot ei toimi edelleenkään. Toista ei ole vielä saatu edes takaisin. Lähti huoltoon tammikuussa (no, ok moottori vaihdettiin, joten kai se ottaa aikansa)

2) Paikallisten on pakko ajaa perseessä kiinni ja ohittaa joka v*tun mutkassa, vaikka ajelen itsekin reilusti ylinopeutta.

3) Ylinopeudesta sakotetaan täälläkin. Viimeinen sakko tuli postissa tänään.

4) Mopoilijat tuntuvat kaikki hautovan itsemurhaa. Väitetään, että suomalaiset muka olisivat kunnostautuneita tässä, mutta täällä näen kuitenkin päivittäin ihmisiä, joiden ainoa toive näyttää olevan hengestään pääsy ja Suomessa en ole vielä nähnyt kenenkään riistävän itseltään henkeä, eikö tämä ole siis aivan aukoton päätelmä. Kuinka ne nyt voi kaikki olla niin h*mmetin tyhmiä, etteivät ikinä seuraa muuta liikennettä yhtään!

5) Kun ylitetään katu niin Suomessa katsotaan ensin vasemmalle sitten oikealle ja sitten vielä kerran vasemmalle ja se on v*ttu iskostettu jokaisen kaaliin viimeistään 7-vuotiaana. Täällä sen sijaan aivan sama onko liikkeellä jalan, mopolla vai autolla tielle mennään ensin ja sitten EHKÄ mietitään tuliko jostain joku muu, puuh.

6) Pimeällä on tietenkin aivan turha käyttää valoja, no rehellisyyden nimissä osa autoilijoista käyttää valoja, mutta suuntavilkku on sen sijaan aivan turhaan asennettu kaikkiin kulkuneuvoihin. Mikä ihme sen käytössä voi olla niin vaikeeta?!

7) Jos pisteeseen A on menossa enemmän kuin yksi ihminen siihen minun järkeni mukaan tehdään sitten JONO, mutta ah miten vaikeaa se on. Miksi oi miksi täällä kukaan ei osaa jonottaa??!! Onko pakko aina rynniä joka paikkaan p*rkele!

8) Jos käytetään jotakin tuotetta, josta jää ylimääräisiä osia (kuten täällä kuusinkertaisten muovipakkausten maassa yleensä jää ja paljon) niin mitä tehdään, no EI MITÄÄN. Kaikki roskat jää juuri siihen tai sitten ne heitetään auton ikkunasta pihalle! Ei hyvää päivää täällä on verovaroin toimiva jätteenkeräys eli se ei edes maksa mitään ekstraa pistää niitä roskia roskikseen. Kierrätyksestä tai lajittelusta en jaksa alkaa nyt puhumaan, kun muutenkin pää sauhuaa melkoisesti.

9) Ilmastoinnin on pakko olla aina TÄYSILLÄ, jos sellainen hienous on. Joten näin ollen sisätiloissa on poikkeuksetta jäätävää.

10) Jos musiikkia soitettaan sitä soitetaan niin ikään TÄYSILLÄ, jotta kaikki varmasti kuulee. Ja se että joku on vääntänyt joka pirun puljussa nupit kaakkoon ei suinkaan tarkoita sitä, että esim. kaupanmyyjät eivät puhuisi kuiskaamalla, puuh.

11) Hankitaan kaikki koira ja pidetään niitä pihalla naapurien kiusana haukkumassa?! En voi käsittää, mitä järkeä.

12) Minä en oo minä missään. Olen aina ja ikuisesti Villen vaimo. Jopa lähiravintolassa, jossa oomme käyneet lounaalla kohta kolme vuotta, tuodaan meille laskut aina nimellä, jotteivat mee sekaisin, niin tai siis tuodaan kaikille muille paitsi mulle. Mun laskussa lukee vain "Ville Wife".

13) Kun joku ulkopuolinen tulee toimistolle tai syömään tai mihin vaan niin hän kättelee kaikki muut paitsi mut, koska olen kai näkymätön.

14) Kun tapaan uuden ihmisen tai taksikuskin tai ihan kenet vaan keskustelu etenee aina seuraavasti:
- Where are you from?(From Finland, north Europe)
- How long have you been here? (Tree years)
- What are your husband doing here? (Jos kyseessä on satunnainen tuttavuus, johon tuskin törmään uudestaan kerron yleensä aina, että mies on kotona lasten kanssa ja mä oon töissä. Ihan vaan piruuttani. Miten se nyt voi olla, ettei KENENKÄÄN mieleen tule, että terve työikäinen ihminen voi olla töissä, vaikka ei omistakaan minkään näköistä killutinta haarojen välissä.)

15) Minun suomalaisessa ajokortissa ei ole mainittuna myöntämispäivää, joten malesialaiset viranomaiset kieltäytyvät myöntämästä minulle malesialaista ajokorttia, vaikka voisin vannoa tuntevani liikennesäännöt paljon paremmin kuin 99% tiellä liikkujista.

16) Kaupoissa, ravintoloissa, hoitoloissa etc. on töissä ihmisiä huomattavissä määrin enemmän kuin Euroopassa, mutta se ei suinkaan tarkoita, että kukaan tietäisi tai osaisi mitään. Se on ihan sama, mitä kysyy vaikkapa kaupan tuotteista, kukaan ei koskaan osaa vastata, ei edes siihen koska kyseinen kauppa on auki tai mitä on ruokalistalla. Mistä saankin yhden valituksen aiheen lisää, sillä millään, edes isoilla kaupoilla, ei ole mitään ilmoitusta aukioloajoista, rasittavaa!

17) En jaksa olla erinäköinen. Kaikki huomaa jo kaukaa, että en ole täältä. Ja se on vielä jotenkin huomionarvoista, kun vaaleita ihmisiä on täällä maalla suhteellisen vähän. Viimeksi tänään söin hampurilaistani samalla kun 8 kappaletta 25 kiloisia kiinalaista tuijotti mua metrin päästä.

18) Onko kaikesta koko ajan otettava kuvia? Kännykkäkamerat pitäisi kieltää! Ei kaikki voi olla niin mielenkiintoista ja kattooko joku niitä kuvia oikeesti joskus?! Ja kun se kuva otetaan ihmisestä niin se etu- ja keskisormi on oltava pystyssä, muuten kyseessä ei ole valokuva.

19) Mihinkään koskaan ei voi vastata "No", vaan aina on vastattava "Yes, can lah", joka voi sitten tarkoittaa ihan mitä tahansa.

Kuinkakohan pitkään voin hyvällä omalla tunnolla listaa jatkaa? Tälläisellä elämäänsä kyllästyneellä vanhalla akalla on ketutuksen aiheita on niin paljon, että tästä tulee nyt pieni juttusarja, kun eihän se kaikki edes mahdu tähän yhteen spostaukseen!

Ps. Kirjoituksen tyylin on tarkoitus olla sarkastinen! En sentään niin hulluksi ole tullut, että kuvittelisin tämän auringosta katsottuna kolmannen kivimöhkäleen suistuvan radaltaan minnekään näiden mua kohdanneiden traakisten vääryyksien takia.

Borneolla

2010-07-27T22:18:00.001+08:00

En halua enää edes muistaa miten tuo autonkorjaus tuosta jatkui, mutta kunnossa auto ei ole vieläkään :) Toukokuussa kävimme muutaman yön retkellä Malesian itäosassa eli Borneon saarella. Tässä muutama kuva sieltä.

Kävimme katselemassa miten pelastettuja pieniä orankeja totutettiin ja koulutettiin taas vapauteen viidakkoon.

Veneajelulla

Lapset laski jokeen omat rapupyydyksensä.

Ja jonkin verran tuli saalistakin. Koska emme kuitenkaan olleet kokkailutuulella, kaikki heitettiin takaisin jokeen.

Meijän pieni Rasmus oppi "sukeltamaan" eli pistämään pään veden alle. Taidosta on sittemmin ollut hyötyä myös suihkussa.

Arkkitehti mittailee vähän ennen luonnoksen viimeistelyä

Lapset soitteli erittäin taidokkaasti perinteistä Sabahilaista soitinta :)

Malaysia Boleh!*

2010-07-21T20:08:00.002+08:00

Nyt tuli taas eteen viikko jolloin iski ikävä takaisin Suomeen ja kunnollisten (vaikkakin kalliiden) palveluiden pariin.

Autossamme oli pientä vikaa ja lähetimme sen korjaamolle kunnostukseen. Siinä oli lähtiessään kolme vikaa:

1) Ilmastointilaite pätki yli (tai ali) 30 minuutin käytön jälkeen
2) Vaihteita ei tahdo saada vaihdettua vaan valitsin on jäykkä (vaihtaminen vaatii voimaa) ja valintakytkin (automaatissa) ei pelaa kunnolla ja samalla startti toimii satunnaisesti, koska valitsin ei selkeästikään ota kosketusta.
3) Kuskin sähköikkuna ei toimi.

Auto oli huollossa 2 päivää ja tuli takaisin, mutta ainoastaan ikkuna (ongelma nro 3) oli saatu korjattua. Ongelmaan 1 eli ilmastointiin he eivät osanneet sanoa mitään. Kohta 2 oli korjattu valintakytkimen osalta.

Otimme auton käyttöön ja perjantaina puolimatkassa Kuala Lumpuriin vaihteenvalitsin olikin taas jo rikki ja sähköikkunaakaan emme meinanneet saada auki tietullilla (mikä lie kosketusvika).

Maanantaina auto takaisin huoltamolle. Tulos: Vaihteenvalitsin oli rasvattu ja kytkin korjattu. Ilmastoinnille ei edelleenkään tehty mitään. Ja sähköikkunassahan on vaan kosketushäiriö, ei siitä kannata välittää.

No mikäs tässä, kai sen kanssa voi elää ajateltiin viime viikolla.

Noh, eilen auto ei sitten enää käynnistynytkään (vika nro 4). Soitto huoltamoon ja pojat paikalle. Parin tunnin nyhräyksen jälkeen analyysi oli, että laturi on rikki. Ei muuta kuin vaihtoon. No nyt tässä odotellaan, että saatais auto joskus takaisin… saas nähdä pelaako tällä kertaa ja toisaalta eihän tässä pitäisi valittaa, johan se ongelma nro 3 on korjattu. Ei tämä nyt mikään ongelma nro 5 ole , mutta - Avaimesta on tietenkin turha haaveille kopiota saavansa (eikä nykyisessäkään avaimessa enää ovien avausnappi toimi), niitä voi kuulemma vaan tehdä Koreassa. Toivotaan ettemme ainokaista hävitä, muuten syntyy ongelma nro 5.

Pientä ongelmaa on myös asunnon kanssa. Varashälytin huutaa omia aikojaan ja muutaman oven liimasin kiinni teollisuussilikonilla, kun lukot eivät oikein pelanneet. Nyt on tullut vaikeuksia vedenlämmittimen kanssa.

Jotain reilu vuosi sitten meillä hävisi kaikki paineet suihkuista. Siihen löytyi onneksi hyvä ratkaisu ja saimme makuuhuoneemme yläpuoliseen välikattoon ylimääräisen pumpun. Sen jälkeen lämmintä vettä taas piisasi, vaikkakin se tulee sykäyksittäin aina pumpun mennessä päälle ja pois.

Viime viikolla lämmin vesi sitten loppui taas, mutta paineet kyllä säilyivät. No putkimiehet paikalle ja analyysi oli rikkinäinen vedenlämmitin (täällä ei ole varaajia, vain suoria sähkölämmittimiä). Pojat ottivat vekottimen mukaansa, lähtivät huoltamaan ja lupasivat palauttaa seuraavana päivän. Noh, Emy meni sitten illalla suihkuun. Taru oli lukemassa meidän makkarissa ja ihmetteli että mitä ihmeen ääntä katosta kuuluu. Hetken päästä se selvisi. Joku putki tai liitos oli jäänyt sulkematta tai tiivistämättä ja ilmeisesti lämminvesi valui suoraan välikattoon ja kylmä meni normaalisti suihkuun asti. Noh, mitäs siitä jos katosta vähän vettä tulee läpi - seinä pestiin ja taas kaikki on kuin ennenkin, eikä haverista muistuta kuin pieni tummentuma katossa (Onneksi näissä olosuhteissa nuo kosteusvauriot eivät varmaankaan ala homehtua..).

Saatiin seuraavana päivänä lämmitin takaisin ja kaikki pelasi taas niin kuin pitää tai ainakin melkein. Joka kerta kun suihkun pistää päälle menee 2 minuuttia ennen kuin kaikki ylimääräinen ilma on tullut veden mukana pois putkistoista. Olisipas kiva tietää, mihin se vesi valuu silloin kun sitä ei kuluteta. Toisaalta, mitä sitä olemaan liian tarkka, toihan toimii, antaa olla.

Tästä meni sitten viikko ja taas loppui lämmin vesi. Korjaajat on taas kutsuttu, katsotaan, koska suvaitsevat tulla paikalle. Kuka sitä autoa tai kuumaa vettä kaipaisi, lämminhän täällä on muutenkin ja Lumutissa on hyvä julkinen liikenne ja paljon takseja (eli ei kumpaakaan)!

Saas nähdä mitä seuraavaksi hajoaa ja saako sitä kukaan korjattua.

Joskus sitä olisi valmis maksamaan paljon enemmän, jos saisi hommat kerralla tehtyä! Toisaalta - jos itte tekis, sais sellaista kuin tulis! Ja appiukon yrittäessä korjauttaa muutaman vuoden vanhaa pesukonetta Suomessa, korjausmiehen tyly tuomio oli: Uusi kone tulee halvemmaksi ja toteamuksen hinta oli 80 euroa.

*Malaysia can!

LISÄYS SEURAAVANA PÄIVÄNÄ: Suihku toimii taas paineella ja lämpimällä vedellä ja autokin kulkee eteenpäin huudattaa tosin varoitusääntä (piip piip piip rasittavan kovalla äänellä, ihan kun jota kuta nyt kiinnostaisi koko ajan toimiiko jarrut, pääasia että kaasu toimii!) koko ajan ja jarrujen, käsijarrun, air bagin (jota tietääkseni ei autossa edes oikeasti ole) sekä ovien merkkivalo palaa.

Tinanvalajan opissa

2010-07-20T22:20:00.011+08:00

Kävimme toukokuussa tutustumassa Kuala Lumpurin ehkä parhaassa turistikohteessa, Royal Selangorin tehtailla.

Heti ovelta meitä tultiin ystävällisesti vastaan ja kerrottiin mistä on kyse ja mihin olemme saapuneet. Sama setä johdatti meitä läpi Malesian tinan huuruisen historian. Näin toimivasti ei ole toistaseksi toiminut täällä mikään.

Historian opintojen jälkeen pääsimme näkemään ja KOKEILEMAAN kolmea erilaista työstötapaa. Kyllä täytyy myöntää, että jopa tälläisen hyvin skeptisesti kaikenmaailman tinatuoppeihin suhtautuvan jäärän arvostus tuotteita kohtaan kasvoi... ei se ihan niin helppoa ollutkaan.

Pääsimme näkemään myös tehtaan toimintaa sekä ihailemaan mm. tinatuopeista tehtyjä kaksoistorneja

ja tuotteita, joista kuuluisimpia nykypäivänä lienevät F1 ajojen palkinnot.

Lopulta oli mahdollisuus päästä itse takomaan oma tinakuppinsa. Muistoksi sai kupin ja esiliinan ja vielä hienon diplomin omalla nimellä :)

Luonnollisesti siellä oli myös kauppa, josta näitä tehtaan tuotteita (ihan hienoja, mutta melko hintavia) sai ostaa. Ei kuitenkaan mitään tuputusta, kuten toki harvemmin muutenkaan Malesiassa, mikä on tosi mukavaa.

Ja mikä tärkeintä raskaan kierroksen päätteeksi, tehtaan perältä löytyi erittäin tasokas ja edullinen ja siisti ja moderni kahvila!

Suosittelemme!

Champagne ja Samppakalja vaan

2010-07-20T22:13:00.006+08:00

Vappuna testasimme sekä ranskalaisten kehittämää kuohujuomaa, että paikallista pitkän kehitystyön tulosta todia. Todi hankittiin metsästä lehmäpaimenten suojasta (oikeasti!), josta setä (joka oli jo muutaman annoksen todia nauttinut) auliisti ammensi sammiostaan kauhalla muutaman pullollisen meillekin ihan kohtuu hintaan. Varoitteli vaan, että jos kovasti juo niin voi maha mennä vähän sekaisin (Kuka hullu nyt sitä joisi enemmän kuin korkillisen kysynpä vaan?!) Juomassa oli mukana myös suhteelisen paljon eläinkunnan edustajia, joten jo pelkästään niiden takia arvioimme tällä kertaa voiton Ranskalle tuomariäänin 4-0.

KIPPIS!

Täällä jälleen

2010-07-07T20:56:00.003+08:00

Kesälomat on lusittu ja paluu arkeen suoritettu. Viime yönä nukuin jo ihan normaalista ja en tänää enää muistuttanut niin paljon kuolleesta herännyttä kuin olen viimeaikoina muistuttanut. Aikaero ei ole koskaan ennen ollut tännepäin tultaessa mikään ongelma, mutta kai se vaan on niin että vanhuus ei tule yksin.

Lapset odottivat Suomen lomaa innokkaina ja aika oli heille toivottavasti sen kaiken odottamisen arvoista. Itse olisin mielelläni viipynyt vähän pidempäänkin, mutta niinpä kai se tapaa lomilla aina olla ellei lukeudu niihin muutamiin työnarkomaaneihin, jotka eivät missään nimessä halua lomailla. Venlalle loman suurin elämys oli teltassa nukkuminen juhannuksena Emman kanssa ja Rasmukselle rikkinäisen sillan näkeminen todellisuudessa.

Lumutissa ei oltu lomamme aikana ainoastaan lomailtu, sillä Gianttiin eli paikalliseen Prismaan oli kassojen viereen rakennettu kaksi pientä infrapunasaunakoppia. Siinä voi sitten jättää vaatteensa naulaan ja mennä idyllisessä hälinässä hikoilemaan ahtaasee koppiin. Erittäin houkuttelevasta tarjouksesta huolimatta emme vielä kokeilleet tätä uutuutta. Vaikka Giantista poistuikin alueen ainokainen non-halal osasto, niin saunat tulivat, jotain sentään.

Lapset aloittivat maanantaina taas koulun ja ovat nyt molemmat vaikuttaneet tyytyväisiltä ja onnellisilta pikkukoululaisilta(ja itkettävän suloisilta kipittäessään koulupuvuissaan käsi kädessä portista, kun käyn lounaalla hakemassa heidät). Rasmus on jo oppinut pitämään kynästä kiinni ja Venla on kuulemma edennyt toiselle asteelle lukemaan opettelussa.

Minulla on kaksi uutta harrastusta toinen on kuukausittaiset jalkahoidot ja toinen on pavlovat. Jalkahoidossa olen käynyt jo kolmasti, mutta pavlovaa teimme vasta kerran juhannuksena (nautittuammme sitä monta kertaa Kreikassa), niin hyvää se kuitenkin oli, että kyllä siitä on harrastus tehtävä.

Häissä

2010-05-12T21:11:00.018+08:00

Muutama viikko sitten olimme läheisen työkaverimme häissä Shah Alamissa. Ihan pienet pirskeet eivät olleetkaan sillä näihin morsiammen puolen häihin oli kutsuttu 2000 lähintä ystävää, tuttavaa ja sukulaista. Sulhasen puolen juhlat olivatkin kuulemma paljon pienemmät ja siellä oli tuskin tuhattakaan vierasta. Hääpaikkana toimi morsiammen vanhempien koti, jota oli jatkettu jonkin verran kadulle, jonne oli rakennettu kaksi iso pitkää sinivalkoista katosta, joissa kummassakin oli ruokatarjoilu. Häät olivat meille mielenkiintoiset ihan siinäkin mielessä, että emme olleet aiemmin saaneet kutsua muslimihäihin. Alla muutamia otoksia häistä. Kivaa oli ja KUUMAA!

Työkavereiden pöytä, joka oli parhaalla paikalla kuninkaallisessa keltaisessa katoksessa. Keltaista on oikeutettu käyttämään vain kuningas ja sitten hääpäivänään hääpari, joten kaikki oli heitä varten verhottu keltaisella.

"Alempiarvoiset vieraat joutuivat" sitten tyytymään sinivalkoisiin väreihin

Morsian odottelee jännittyneenä sulhasen saapumista.

Sulhanen saapui rumpujen pärinän saattelemana kauempaa kadulta ja morsian käveli vanhempiensa kodilta sulhastaan vastaan puolesta välistä matkaa jatkettiin yhdessä. Tämän jälkeen seurasi yhteinen rukous.

"Toimiston lapset"

Ville on "siunaamassa" parin rikkomalla ruusun terälehtiä heidän kämmeniinsä sekä ripottelemalla pyhää vettä (tai jotain vettä, mutta kuvittelin, että se oli jotain pyhää) päälle

Hääpari ja morsiammen työkavereita

Morsian on aina kaunis, niin näissäkin häissä

Lahjapöytä ja sinivalkoisia telttoja

Koko perheen harrastus

2010-05-02T15:27:00.006+08:00

Ennen kuin muutimme Malesiaan Ville unelmoi koko vuoden kestävästä golfkaudesta. Ja hienohan se on, täällä voisi tosiaan pelata golfia vuoden ympäri. Päinvastoin kuin Suomessa täällä kiusana ei ole kylmyys vaan kuumuus. Damai Lautin golfkenttä on meiltä 20 kilometrin päässä. Jonkin aikaa Malesiassa asuttuamme Ville ottikin sieltä vuoden pelioikeuden, koska perhepelioikeus ei maksanut kovin paljon enempää kuin yhden hengen, otimme samantein pelioikeuden koko perheeelle. Olisihan se kiva olla yhteinen harrastus. Ensimmäisen vuoden aikana kävinkin ainakin kerran Villen mailojen kanssa harjoittelemassa lyömistä. Kun vuosi oli kullunut umpeen otimme jälleen vuoden pelioikeuden koko perheelle, nyt kyllä alkaisimme yhdessa harrastaa urheillua. Nyt mentiin jo pidemmälle ja minä ostin jopa mailat itselleni, sillä välineet ennen kaikkea! Omilla mailoillani olen käynytkin jo ainakin kolme kertaa rangella ja kaksi kertaa ihan puolikkaan kentänkin kiertämässä eli aivan ehdoton tämä vuoden pelioikeus :) Nyt kun lapsetkin ovat jo TOSI isoja niin päätimme laajentaa "aktiivista" harrastustamme myös lapsiin ja hankimme pienen suloisen bagin heillekin ja heti 4 kuukauden jälkeen kävimme kokeilemassa lyömistä koko perheen voimin. Rasmus piti mailoilla huiskimista aivan järjettömänä ja heitteli pallot kentälle, kun ne tällä tavoin saa pidemmälle, mutta Venla tykkäsi mailoistakin. Ei tiedä jos vielä kerkiämme kerran kentälle ennen kuin tämä toinenkin vuoden pelioikeus loppuu lokakuussa ja ainakin tästä vielä eläkeikään mennessä saadaan se yhteinen harrastus.

Earth Hour

2010-04-26T19:47:00.005+08:00

Ennen ..

.. ja jälkeen parvekkeelta kuvattuna

Vieraita Suomesta

2010-04-26T19:02:00.007+08:00

Johku, Jani ja Enni olivat jokin aika sitten täällä sulostuttamassa arkeamme. Kävimme mm. Penangissa, jossa emme olekaan käyneet pitkiin aikoihin. Toki puuhastelimme jotain pientä myös Lumutissa ja Kuala Lumpurissa ja vieraat kävivät myös Pangkorilla uimassa ja palamassa auringossa, kuten ovat kaiketi tehneet tähän mennessä 100%:a vieraistamme ;)

Kuvia vierailusta kuvapankissa

Venla 5 vuotta

2010-04-22T22:05:00.012+08:00

Venla ja Kakku

Synttärivieraita

Mieluisin lahja

Leikkiä

5-vuotiaan äiti sai pidellä myös vähän pienempää lasta. Voi kun ne vaan on niin suloisia ja voi kun ne kasvaa niiiin nopeasti.

Tositoimissa puistossa luistimien kanssa

Hei, mä oon täällä ylhäällä!

Kolmen kopla Lumutissa

Mä voitin!!

Meidän vauva käy koulua

2010-04-22T21:42:00.006+08:00

Rasmus aloitti paikallisen esikoulun ja oli muutaman päivän NIIIIIN ISOA POIKAA, NIIIIN ISOA POIKAA! Seuraavalla viikolla Rasmus huomasi, ettei tämä koulunkäynti oikeastaan olekaan niin siisti juttu ja hän päätti, että hän ei ole iso vaan pieni, hän haluaa jäädä taas kotiin.

Opettajan mielestä Rasmus on kuitenkin oikein mallioppilas eli on kohtelias, puhuu hyvää englantia, toimii aina niin kuin ohjeistetaan, on iloinen ja reipas, käy vessassa omatoimisesti kun on tarve jne. En ole aivan vakuuttunut puhuukohan opettaja samasta lapsesta.. Hyvin Rasmus on oppinut taputtamaan napakasti käsillä ja huutamaan aina väliin "Sit down!", ihan kuin joku olisi joskus hänelle sellaista joutunut huutelemaan, tiedä häntä.

Tänään Rasmus oksensi aamulla. Minun ja Villen lähdettyä töihin ja Venlan kouluun, Rasmus oli paljastanut Jodielle: "I'm not sick, I'm tired. I want to be at home, play and watch TV". Jep, meillä on 3-vuotias koulupinnari ;)

Muutamia lausahduksia lapsilta

2010-04-22T21:30:00.003+08:00

Venla haluaa uimaan. Äiti toteaa, että "Ulkona sataa kaatamalla", johon Venlalla on vastaus valmiina, "No mehän voidaan sukeltaa niin me ei kastuta".

Vastaavasti Rasmus: Olimme uimassa ja alkoi sataa. Rasmus ui kovaa vauhtia syliin ja hädissään toteaa, "Äiti nyt mennään nopeasti tai muuten me kastutaan".

Venla: Arvaa äiti, mitä mun luuranko tekee?
Äiti: No?
Venla: Se matkii mua koko ajan.
Äiti: Miten niin?
Venla: Kato nyt. (Koukistelee sormia) Se tekee koko ajan sitä mitä minäkin. (Alkaa hyppiä sängyllä ja heilutella vimmatusti käsiä ja jalkoja.) Kato nyt se matkii mua ihan koko ajan!

Rasmuken kieltä:
Emy no auta!
Bassi = bussi englanniksi ja suomeksi.
Paloengine= paloauto englanniksi ja suomeksi.
Tihvan aina osoitettaessa, jotakin tavaraa tai asiaa (tullee sanoista this one)
jne.
Helk = Help
Öisin Rasmus huutelee aina, Apua, apua tulkaa mä en voi nukkua itse!
Äiti, mä en voi kävellä kun mun renkaat on puhki.

Sen sijaan, jos isi tai äiti erehtyy sanomaan yes, sorry, bye, hello tai vastaavaa niin huomautus tulee kyllä heti, "Äiti me ymmärretään kyllä suomea, älä puhu englantia meille".

Ollaan uima-altaalla. Rasmus käy poimimassa kukan ja tuo sen teijalle, joka laittaa kukan korvan taakse. Rasmus käy hakemassa vielä toisenkin kukan ja tuo sen toisen korvan taakse. Rasmus hakee vielä kolmannen kukan ja hymyilee kauniisti pää kenossa ja kysyy laitettaisko tää sitten pikkuhousuihin. Mitä tästä tulee, poika on kaksi ja tietää jo että kukkasin pääsee tyttöjen pikkuhousujen sisään..

Ollaan matkalla Vietnamissa rannikolta Saigoniin lentokentälle. Kaikki on väsyneitä ja juttu on sen tasoista. Venla odottelee puheenvuoroa ja toteaa kärsivä ilme naamallaan, "Voitaisko jo puhuu vaikka siitä mitä tehtiin lomalla tai vaikka ammateista?".

Venla: Äiti on jo tosi vanha. Se on 22, mutta ei se oo vielä silti eläkkeellä.

Ravintolassa juttelemme, että ollaan varmaan valmiita ja pitänee tilata lasku. Rasmus on jo tosi kypsä istumaan paikallaan ja ryhtyy tuumasta toimeen, nousee sohvalle seisomaan, ottaa oikein selkänojasta tukea, jotta saa äänensä kuuluviin ja karjuu tarjoilijalle "COME HERE!!!". No saatiin ainakin se lasku tilattua.

Venla tuhlaa paperia suttaamalla joka paperiin jonkun viivan ja ottamalla taas uuden. Jodie yrittää selvittä Venlalle, että paperia ei saa tuhlata, piirretään nätistä ja voi piirtää molemmille puolille paperia. Paperi tulee puista ja puita pitää säästää esim. linnuille pesäpuiksi. Myöhemmin sitten kerran piirustuspaperi on loppu ja Venla juoksee pihalla vimmatusti pihapalmua päin yrittäen saada niitä papereita tulemaan sieltä puusta.

AIKUISTEN OIKEASTI hiihtolomalla

2010-03-22T11:41:00.008+08:00

Pääsimme viikon myöhässä ihan oikeastikin lomalle ja olipa tosiaan TALVIloma. En muista olenko koskaan nähnyt Turussa niin paljon lunta! Itselle kokemus oli ainoastaan ihana ja kaikki oli niin kaunista ja kivaa ja eksoottista, mutta ymmärrän toki koko talven Suomessa olleita, josta ehkä joka aamuinen auton kaivaminen hangesta, epätoivoinen parkkipaikan metsästys lumenvaltaamilta tienvarsilta, lumien joka päiväinen kolaaminen pihalta ja katolta, pakkasen kuivattama iho, sähköiset hiukset ja punaiset posket ei enää ollutkaan ainoastaan eksoottista.

Venla suhtautui lumeen, kylmyyteen ja Suomeen täysin varauksettomasti eikä hänellä ollut mistään mitään nokan koputtamista. Tyttö paineli tyytyväisenä monta tuntia parinkymmenen asteen pakkasessa kainaloihin asti hankeen vajonneena pitkin metsiä. Rasmuksen ensikommentti taas oli, "Mennään takaisin kotiin! Naamaan sattuu! Täällä on kylmä! Mä en haluu olla täällä! Mennään kotiin!". Emme kuitenkaan kääntyneet lentokentältä takaisin Rasmuksen hartaista toiveista huolimatta ja jo iltapäivällä pulkkamäessä Rasmuskin huomasi, ettei lumi ja kylmyys ole ainoastaan huono juttu!

Meillä oli aivan ihana hiihtoloma lasten kanssa. Lataan Picasaan parhaita otoksia lomalta. Itse asetuin jotenkin niin sopivasti Suomeen, että olisin mieluusti jäänyt sinne. Tunnollisena ihmisenä en kuitenkaan jättänyt paluulippua käyttämättä, sehän olisi tuhlausta. Nyt kun tänne Malesiaan on taas asettunut, niin eihän se elämä täällä hassumpaa ollutkaan.

Ensimmäisenä Malesian viikonloppuna oli jo paljon ohjelmaa mm. extempore-juomingit lähikuppilassa perjantai-iltana ja heti perään lauantaina naisten ilta syömisen ja juomisen merkeissä. Sunnuntaina Venla ja Ville kävivät Disney on Isea katsomassa.

Heidi ja Tapsa ehtivät saapua Malesiaa jo ennen meitä (siirtyneen loman seurauksena), mutta Ville näki heitä jo yhden viikonlopun ennen saapumistamme. Sitten he suuntasivatkin Redangille sukeltelemaan. Viime viikonloppuna ehdimme minä ja lapsetkin onneksi tavata heidät. Oli niin mukava nähdä! Huomenna huristamme taas Kuala Lumpuriin ja siella on jo uuden vieraat Suomesta odottamassa, mukavaa!

Hiihtolomalla

2010-02-14T13:48:00.002+08:00

Melkein lähdimme Suomeen hiihtolomalle viime torstaina. Lapset ovat odottaneet lunta kuin hullu puuroa, mutta lähtöpäivän aamuna minä ja Venla olimme vielä toipilaita ja Rasmus kovassa kuumeessa. Rasmus on edelleen kuumeessa, joten täällä kotona olemme "juhlimassa" tiikerin vuoden alkamista. Villen piti lähteä kovasti elvistelemälleen Balin surffausreissulle au-pairin kanssa. No sekin nyt peruuntui hänen osaltaan ja siitä mokomasta ei saanut edes vakuutuksesta rahoja takaisin. No kaikille on jo luvattu uusi reissu eli minä, Venla ja Rasmus pääsemme toivottavasti matkaan paremmalla onnella ensi tortaina uuden vuoden juhlinnan jälkeen ja Ville lähtee sitten toisena pitkänä viikonloppuna helmikuun lopussa Balille. Seuralla hän ei enää pysty hankkimaan yhtä paljon "kunnioitusta" lounaskeskusteluissa kun nuori naisseura vaihtui vanhaan miesseuraan :)

Viime yönä jokainen naapurimme räjäytti taivaalle suunnilleen saman verran raketteja kuin Turun kaupunki meikäläisten uutena vuotena. Paukkeesta olisi voinut luulla, että taloamme pommitetaan. Upean näköistä, tosin vähän harmitti tuo valtava meteli, kun Rasmus ei ole muutenkaan nukkunut kunnolla viikkoon. Tulitusten määrässä ihmetyttää myös se, että kyseiset valmisteet ovat Malesiassa kiellettyjä eikä niitä pysty ostamaan kaupasta. Se ei selvästi ollut este kenellekään Tiikerin juhlijoille.

No tällä "ylimääräisellä" ajalla on ollut hyviäkin puolia. Sain mm. viimein ommeltua Venlalle ja Rasmukselle peitot kivojen suomalaisten muumi-pussilakanoiden sisään. Sain myös viimein väsättyä valmiiksi oman päiväpeittomme, joka on odotellut puolivalmiina ompelulangan löytymistä. Nyt oli lankaa, vaikkakin tosi omituista. Ja toista kertaa en enää ryhdy ompelemaan mitään neliömetriä suurempaa ilman saumuria ja nuppineuloja.

Viime kertaisesta jutusta masentuneena kävimme myös hankkimassa läheiseltä puutarhalta paljon uusia kasveja ja ruukkuja pihaamme sekä uutta multaa vanhoillekin kukille. Nyt näyttää taas kivemmalle. Kukat tosin ovat kuvan otto hetkellä loma-asemissaan eli pois patiolta, jotta saavat sadevettä, kun olemme Suomessa. Myös matkalaukut ovat valmiina pakattuina yläkerrassa, joten tälläinen jo kertaalleen tehty lähtö luulisi menevän helposti sitten torstaina. Siihen asti täytyy yrittää seurata talviolympialaisia täältä käsin. Edellinen matkamme näet oli varattu täsmälleen olympialaisten ajaksi, tosin en ollut matkaa varatessani edes tietoinen, että tänä vuonna kyseiset kisat järjestetään, täällä kun tuo mäkihyppy eikä edes jääkiekko eivät ole kansallisurheilua.

Hyvää ystävänpäivää!

(Kuvassa Venlan ja Jodien yllätysystävänpäiväkakku)

Rasmus 3 vuotta

2010-02-14T11:26:00.012+08:00

Henna ja Hekki tulivat käymään meillä Thaimaan puolelta. Heikki täytti 60 vuotta. ja juhlistimme tietysti tätä suurta tapahtumaa. Juhlimme myös toista suurta tapahtumaa eli Rasmuksen 3-vuotissynttäreitä. Vauhdikasta oli ja häpi pööttei minulle kaikui koko päivän Rasmuksen laulamana. Tässä muutama kuva.

Päivänsankari saa aamulla päivän ensimmäisen Salamansa.

Rasmus ottaa kauniista vastaan onnittelulaulun ;)

Ja tässä Venla opastaa Heikkiä kauppaleikin saloissa.

Leikkiä synttäreillä.

Pihalla

2010-01-31T10:50:00.018+08:00

Olemme yrittäneet kasvattaa pihalla yrttejä, hedelmiä ja kukkia. Kaikkia melko huonoin tuloksin, tosin voi olla, että vähänkin aktiivisempi hoito saattaisi edesauttaa kasvua. Yrttien kohdalla tuomio oli tyly, liian kuumaa, ei kannata. Tässä muutamia kasvatusyrityksiämme.

Mangopuu, joka on kerran tehnyt kaksi mangoa, jotka räjähtivät ennen kuin ehtivät kypsiksi. Huomaattehan, että ruoho kuitenkin kasvaa hyvin ;)

Limet ovat, kuten kuvasta näkyy, hiukan heikossa kunnossa. Tekee kyllä melko hyvin satoa, mutta on todella kirpsakkaa.

Sen sijaan heitimme takapihalla "joen" ja aidan väliselle jätemaalle yhden papaijan ja kas tässä on tulos. Komea puu, joka tekee paljon hedelmää. Se on hyvä sillä Rasmus RAKASTAA papaijaa! Mikään muu ruoka ei häviä yhtä luikaasti suuhun.

Takapihallamme "kirkkaan turkoosina kimalteleva joki" ei ehkä ole ihan sitä, mitä takapihalleen toivoisi..

Pihalla meillä on myös paljon pihakissoja. Tässä muutamia kuvia niistä. Tekevät paljon poikasia ja ovat oikein kilttejä. Emme ole koskaan ruokkineet kissoja, koska Ville (ja nykyisin myös uusi au-pairimme Jodie) on kissoille allerginen (kuten molemmat myös kaikille muille pölyille allergisia, joten tämä aiheuttaa vähän lisäsiivousintoilua arjessa. Toistaiseksi tosin huonoin tuloksin ja molemmat aivastelevat melko pahaenteisesti.). Joten emme siis halua enempää rohkaista kissoja, mutta jostain syystä he ovat joka tapauksessa asettuneet kodiksi pihallemme.

Kuvissa näkyy hyvin, miten malesialaisilla kissoilla on usein lyhyt häntä.

Pihalla on myös paljon isoja kotiloita.

Ja tällä hetkellä myös naapurin kiinalaisten rekka, jossa on kuljetettu kaikkea sitä valtavaa määrää varustusta, joita häät vaativat mm. koko valtavan pihan kattavat katokset :) He ovat viettäneet häitä pihallaan koko tämän viikonlopun. Vieraita on käynyt varmaan parisen tuhatta!! Koko tie on täynnä autoja. Ovatpa jopa palkanneet pari tyyppiä ohjaamaan liikettettä ja parkeeraamista. Häät ovat täällä TODELLA iso asia! Ville kävi eilen Jodien kanssa pyörähtämässä paikalla syömässä ja juomassa. Itse olin väsynyt Ipohin reissun jäljeltä (joo mä tiedän olevani tooosi tylsä mut en jaksanut lähteä seurustelemaan umpioutojen ihmisten kanssa) ja laitoin lapset nukkumaan.

Tammikuussa tapahtuu

2010-01-26T13:20:00.018+08:00

Vieraiden kanssa vietettiin vielä viimeinen viikonlopuu Kuala Lumpurissa. Perjantaina myöhään (ei kuitenkaan niin myöhään, etteikö olisi jaksettu pelata yhtä ottelua kalastajan rommia .. vai olikohan se sittenkin monopoli-ilta) saavuttiin kotiin. Venla nukahti jo lentokoneessa, mutta Rasmus jaksoi hauskuutta kaikkia omalla iloisella tyylillään yhteentoista asti! Naiset viettivät lauantain nauttiskellen shoppailusta, hyvästä ruuasta ja baletista. Miehet sen sijaan kävivät kokeilemassa baseballia Utama ykkösessä ja joivat ollutta. Sunnuntai-iltana olikin jäähyväisten aika, ei kutenkaan pitkäksi aikaa. Täältä tullaan lumi, jää ja pakkanen, olkaa valmiina!

Arkipäivistä en muista yleisesti mitään, en tiedä teemmekö silloin koskaan oikein mitään??! No saatamme käydä uimassa, leipoa jotain, ehkä leikkiä pihalla siis työpäivän jälkeen. No mutta seuraavana viikonloppuna jokatapauksessa kävimme vesihuvipuistossa ja se oli kyllä NIIN kivaa! Rasmus väsähti tosin (jälleen kerran) niin totaalisesti, että nukahti pystyyn kun kotiinlähdön aika koitti ;)

Muutama päivä sitten saapuikin au-pairimme Jodie, joka lähti matkaan Kanadasta Winnipegistä tiistaina ja saapui perille (siirrettyään kelloa eteenpäin 14 tuntia) heti perjantaina. Ei ehkä kaikkein helpoin reittivalinta, mutta hän saapui kyllä perille uskomattoman virkeänä ja hyväkuntoisena. Lapset ihastuivat heti uuteen hoitajaan. Jodie on iloinen, kohtelias ja keksii koko ajan lapsille kaikkea mukavaa. En voi uskoa, että meillä käy toisen kerran näin uskomaton tuuri!

Jodien toisena viikonloppuna Malesiassa kävimme Ipohissa katselemassa Thaipusam-juhlintaa. Kuala Lumpurissa olevat Batu Caves temppelit ovat Intian ulkopuolella isoin juhlapaikka kyseisen hindujuhlan aikaan, mutta jostain syystä missasimme jo kolmannen kerran tämän kuuluisan tapahtuman Kuala Lumpurissa ;) No Ipohin tapahtuma tarjosi paljon nähtävää, vaikkei siellä ihan 1,5 miljoonaa juhlijaa ollutkaan.

Nämä ihanat lävistysjutut on aina niin mukavia. Miehille tarjotaan onneksi vähän väliä vähän tupakkaa vahvempaa polteltavaa ajatusten turruttamiseksi, vettä päähän ja jaloille virkistykseksi ja penkkiä voimien keräämiseksi.

Good Morning Vietnam

2010-01-13T22:13:00.001+08:00

Ensimmäiset kolme yötä vietimme Ho Chi Minh Cityssä eli entisessä Saigonissa ja seuraavat neljä yötä rannalla Mui Nessa.

Saigonissa asuimme aivan kaupungin keskustassa vanhassa hotellissa, joka on toiminut sodan aikana etelän nukkehallituksen päämajana. Saigon oli erittäin mukava ja tunnelmallinen kaupunki. Kiertelimme kaupungilla ja nautiskelimme kaikesta näkemästämme.

Kuva otettu veneajelulta Saigonin keskustasta ;)

Teija, Tuomas ja Pappa teettivät pukuja itselleen. Kävimme sotamuseossa, joka oli mielestäni puhutteleva, vaikkakin ylläpidoltaan vähän huonotasoinen. Museo herätti paljon kysymyksiä, mihin näitä laitteita tarvitaan, mitä ne tekee, miksi ne on tässä, miksi ne on pahoja, miksi niitä on käytetty, kuka ne on tähän laittanut.. niin kukapa näihin osaisi vastata. Päädyttiin siihen, että koneet (kaikenmaailman, pommit ja tykit ja tankkerit ja ohjukset) ovat pahoja ja ne on laitettu sinne näytille, jotta kaikki muistaisivat ettei niitä saa enää käytää. Onneksi museossa oli myös lasten rauhan näyttely ja lapset katselivat sen sillä aikaa kun aikuiset ihmettelivät silvottuja ruumita, kemikaaleilla runneltuja ihmisiä, kemiallisesta sodankäynnistä johtuvia epämuodostumia, ruumiskasoja, pommitusta ja kuolemaa. Onneksi muut tutustumiskohteemme olivat vähän kevyempiä. Kävimme mm. katsomassa "tehdasta", jossa tehtiin perinteisiä vietnamilaisia lakattuja puuesineita. Näitä toimme tietenkin kaikki myös tuliaisiksi. Kävimme kiinalaisessa kaupungissa ihmettelemässä tavaran ja ihmisten runsautta sekä muutamilla paikallisilla markkinoilla.

Onnelliset matkaajat ilmapalloineen

Teija ja Venla sotamuseossa

Perinteisten astioiden koristelua pienillä ankan munankuoren palasilla

Matkamuisto-ostoksilla

Suurimman vaikutuksen kaikki taisi tehdä miljoonat mopot, jotka täyttivät kaupungin kadut. Vaikka siitä on kuullut kerrottavan niin eihän sitä silti uskonut, että mopoja on niiin paljon. Uuden vuoden päivänä katselin hotellin ikkunasta isoa keskusristeystä ja olin vakuuttunut, että pomot ovat vain kaikki kiertämässä korttelia, sillä eiväthän ne kaikki tuhannet mopot, jotka vyöryvät esiin joka sekunti joka suunnasta, voi olla "uusia" mopoja, ei kyllä ne varmaan vaan kaikki kiertelevät näitä kortteleita ja huijaavat, että täällä olisi ihan hirveästi ihmisiä menossa mopoillaan jonnekin.

Myös koirat ajelivat mopoilla Saigonissa

Kun matkustaa itään kelloa luonnollisesti siirretään yleensä eteenpäin, mutta Malesiasta kun lähti itään eli Vietnamiin kelloa siirrettiinkin taaksepäin. Tästä johtuen valoista tuli aikaisin ja pimeää tosi aikaisin. En tiedä johtuuko tästä vai mistä niin kaupunki hiljeni melko totaalisesti kymmenen aikoihin, jolloin oli enää vaikea löytää mistään edes jotakin pientä hiukopalaa, sillä suurin osa ravintoloistakin meni kiinni silloin.

Valitsimme rantakohteen niin, että se olisi mahdollisimman lähellä Saigonia. Tietä pitkin matkustaminen on kuitenkin niin tuskaisen hidasta (ja erityisesti mummujen mielestä järjettömän vaarallista), että lyhyt matka taittui vuokraamallamme mukavalla mersulla (kuljettajan kanssa luonnollisesti) viidessä tunnissa. Bussilla matkaan olisi mennyt 8 tuntia. Matkan pituus oli n. 200km. Automatkat sujuivat liikenteen kaoottisuudesta huolimatta hyvin. Menomatkalla autossa oli jopa DVD-soitin, joka edesauttoin huomattavasti pienempien matkalaisten viihtymistä.

Rantakohteemme oli ah niin rentouttavan rauhallinen ja vihreä Saigonin jälkeen. Hotellimme oli lasten mielestä aivan ihana, koska siellä oli ulkoleikkipaikka ja siellä kasteltiin koko ajan nurmikoita, jonka lapset tulkitsivat niin, että "miehet tekevät lapsille lätäköitä, kun ne tietää, että lapset tykkää lätäköistä".

Lojuimme rannalla

Pelasimme korttia (Kalastajan rommi turnausta pelattiin toki myös Saigonissa, KLssä, Lumutissa ja Pangkorilla ja T+T+T+M myös lentokoneessa ja Tukholmassa ja Amsterdamissa ja ruotsinlaivalla, jolla he siis lähtivät matkaan, kun lentoja tukholmaan ei ollut.)

Kävimme valkoisilla dyyneillä

ja punaisilla

Kanjonissa

Hieronnassa (Halpa ja hyvä)

Uimassa

Syömässä

Keräsimme simpukoita

Juhlimme Teijan vanhentumista

Pelasimme biljardia

Ja minigolfia

Ja tennistä

Suurin summa minkä automaatista saattoi nostaa oli 2 000 000 dongia (n. 80 euroa). Matka tuli kalliiksi, kun ehdimme viikon aikana käyttää useammankin 2 miljoonan nostoerän! Todellisuudessa Vietnam oli vähän edullisempi maa kuin Malesia, mutta kyllä se tuntui kalliilta! Aina meni monta sataa tuhatta rahaa yhteen syömiseen!

Jokaiselle jotakin minä tykkäsin ruuasta,

Kuten myös Rasmus, joka söi koko Tuomaksen annoksen. Mä HALUUUN spakettia!!

Ville tunnelmasta,

Venla hiekkadyyneistä,

Rasmus mopoista,

Teija kauniista iltapuvuista,

Tuomas kauniista naisista,

pappa oluesta

ja mummu kaikesta eli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut reissu.

Suomalaisen virkamiesvaltuuskunnan vierailu

2010-01-12T23:33:00.002+08:00

Ja sitten luvattu raportti loppuvuoden kurssinoususta.

Virkamiesten valtuuskuntaan oli soluttautunut myös yksi eläkkeellä oleva virkamies sekä yksi yritysmaailman edustaja. Vieraat viettivät ensimmäisen viikon Kuala Lumpurissa. Joulua odoteltiin lähinnä altaalla uiden ja välillä jotain altaan reunalla syöden. Lapset saivat uida kyllikseen Suomi-vieraiden kanssa. Aatoksi tulimme myös Villen kanssa Lumutista pääkaupunkiin. Joulupöytä oli, jos ei aivan perinteinen suomalainen, niin ainakin hyvin lähellä. Kinkkua emme jaksaneet hankkia, mutta toisaalta ei meillä sellaista ole vielä koskaan suomessakaan jouluna ollut.

Joulupukki saapui juuri kun olimme viimeistelemässä mäyssäystämme pöydässä ja Venla pelästyi jo koputusta ovella ja vaati, ettei ovea mennä avaamaan. Hän ei sitten uskaltanut edes kurkistaa sylistä niin, että olisi pukkia nähnyt ja 15 minuuttia pukin lähtemisen jälkeen hän uskaltautui varovasti hiippailemaan takaisin olohuoneeseen. Rasmus sen sijaan oli reipas ja jakoi pukin kanssa lahjat ja vaihtoi kuulumiset. Olimme lahjamäärästä päätellen olleet erityisen kilttejä viime vuonna. Ja pukilla oli selvästi ensikäden tietoa siitä, mikä lapsia mielyttää.

Mieluisimmat lahjat: prinsessapuku ja räpylät. Sopivat myös hyvin yhteen.

Joulupäivänä Teija, Tuomas ja Ville kävivät "nopeasti" pelaamassa yhden kierroksen golfia ja hiipivat takaisin yön pimeinä tunteina. Me loput taas makoilimme yöpuvuissa, luimme lahjaksi saatuja kirjoja, leikimme saaduilla leluilla sekä söimme jäljelle jääneet ruuat ja suklaat. Emme vaivautuneet edes alakerran altaalle asti, miksi suotta.

Golffailemasssa Bukit Tingillä..

Tapanin päivänä käytiin jo vähän ulkonakin katselemassa kaupungin houkutuksia eli ostoksilla. Suomesta tulleet kokemattomat shoppailijat tosin väsyivät yllättävän helposti ja jo muutaman t-paidan (ja kahvi-, drinkki- ja ruokatauon) jälkeen mitta oli täysi ja lähdettiin kotiin lepäämään. Sunnuntaina miehet lähtivät aikaisin aamusta taksilla Lumuttiin, jotta ehtivät Damai Lauttiin palaamaan yhden kierroksen Golfia ja me naiset uiskentelimme ensin aamupäivän ja lähdimme sitten autolla perässä.

Tuomas pelaamassa Damai Lautissa, Lumutissa

Maanantaina aamun valjettua vieraat lähtivät lasten kanssa Pangkorille, jonne mekin Villen kanssa menimme töiden jälkeen parina iltana. Pangkorilla oli ohjelmassa jo muutenkin tutuksi tuleet uinti ja syönti, niillä pärjää hyvin. Teija ja Tuomas toki olivat aikaansaavia ja kävivät lyömässä palloa niillä muutamalla väylällä, joita siellä tarjolla on ja ajelivat saaren ympäri mopolla. Viime kerralla saaren "nähtävyydet" eivät tehneet niin suurta vaikutusta, että he päättivät tällä kertaa jättää ne kokonaan välliin ;)

Eräs laivanraato Lumutin telakalla, jota kovasti koitetaan rakentaa

Pangkorin jälkeen lähdimme uudeksi vuodeksi takaisin Kuala Lumpuriin. Ohjelmassa jälleen uintia ja syöntiä. Nyt tosin grillailimme altaan vierellä, joten tavallaan kyseessä oli ihan uudenlainen ohjelma ;) Ilotulitusta seurasimme parvekkeelta, josta näkyy hienosti yli kaupungin. Kahtena edellisenä uutena vuotena Lumutissa emme ole nähteen yhden yhtä rakettia, mutta nyt näimme sellaista tulitusta, että muistetaan! Isovanhemmat tosin hyytyivät jo ennen puoltayötä ja eivät päässeet todistamaan vuoden vaihtumista. (Ihan pakko päästä tämä sanomaan, koska on varmasti maailman historian ensimmäinen kerta, kun minä en ole ensimmäinen sammuja.) Seuraavana aamuna pakkasimme laukut ja lähdimme Vietnamiin, josta erillinen raportti.

Muutamia kuvia loppuvuodesta

2010-01-12T22:01:00.009+08:00

Venla kiipeilemässä

Kuala Lumpurin talon joulusiivous ulkoapäin painepesurilla. Kylla ois mulla jäänyt pesemäti, vaikka kuinka ois joulu ;)

Piparkakkutalkoita Malesian Suomalaisten joulujuhlassa.

Rasmus uskaltaa samaisessa juhlassa hakea ihan itse joululahjansa joulupukilta.

Äiti kuvaa meitä, please! Englantia on katsokaas opittu :)

Tilinpäätös

2009-12-16T12:29:00.011+08:00

Ensimmäinen neljännes
- Vietetty huippu helppoa arkea kahden hengen apujoukkojen kera. Executive Child Care Managerin viettäessä viimeistä toimikauttaan yrityksessä ja uuden Housework Managerin aloittaessa toimintaansa yrityksessä.

- Suoritettu toiminnan laajentaminen Indonesiaan Balille. Suomalainen virkamieslähetystö oli suurena apuna toiminnan jalkauttamisessa sekä koko henkilöstön viihdyttämisestä. Indonesiasta lähetetty 1000kg kivinäytteitä firman perustamismaahan yrityksen uusia toimitiloja silmällä pitäen.

- Juhlittu yrityksen virallisen toiminnan 5 vuotista taivalta koko henkilöstön voimin Pangkor Lautissa.

- Juhlittu koko yrityksen henkilöstön vanhentumista jälleen vuodella.

Toinen neljännes
- Tavoitteena puheenjohtajiston englannin oppiminen niin, että pystyvät johtamaan (Financial ja Administrative Directorin lisäksi) myös uutta Executive Housework Manageria päiväsaikaan. Tavoite saavutettu.

- Toteutettu käynti kaukaisessa kotimaassa, jossa yritys on perustettu.

- Malesian haarakonttorin perustaminen pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin.

- Hallintojohtajan puoluetoverin vierailu Malesiassa.

- Neljänneksen lopussa pientä taantumaan juhannuksen tuoman koti-ikävän muodossa.

Kolmas neljännes
- Toiminnan laajentaminen Singaporeen. Executive Housework Managerin ansioista töitä pystyttiin tekemään uudessa asemamaassa myös iltaisin.

- Hallintojohtajalle hankittu golfvarusteet. Alun hienon kurssinousun jälkeen havaittavissa taantumaa, joten takaisinmaksuaika nostettu 6 vuoteen.

- Huipentui lähes kokonaiseen lomakuukauteen Suomessa, jossa mm. osallistuttu puheenjohtajaparin kollegan 5-vuotisen toimikauden juhlintaan sekä tehty kohteliaisuusvierailu talousjohtajan edellisen yrityksen johtajaparin hääjuhlassa.

Viimeinen neljännes
- Financial Directorin tausta- ja tukijoukkojen vierailu Malesiassa. Hitaasta etenemisestä huolimatta onnistunut käynti.

- Suoritettu paikallisen verkoston asteittainen totuttaminen suomalaiseen kulttuuriin mölkkyturnauksen, karjalanpiirakoiden ja näkkileivän voimalla.

- Toteutettu apujoukkojen hetkellinen lomauttaminen Filippiineille onnistunein tuloksin, viranomaisten vastustelusta huolimatta.

- Taloudellisia uhrauksia vaatinut mm. rumpusetin hankkiminen. Financial Director uskoo investoinnin pitkällä tähtäimellä olevan kannattava. Korotetaan kuitenkin hankinnan takaisinmaksuaikaa 4 vuodesta 8 vuoteen.

- Lopussa odotettavissa vielä hetkellinen kurssin jyrkkä nousu. Josta raportoidaan viimeistään tammikuun aikana.

Koko tilikauden tulos

Tuloksia voidaan pitää maailmantaloudellinen tilanne huomioon ottaen erittäin hyvinä, vaikka tilikauden voitto jäi satunnaiserien jälkeen vain jonkin verran plussan puolelle. Mainitsemisen arvoisina voidaan pitää mm. seuraavia:

- Talous-, hallintojohtajien sekä nuoremman ja vanhemman puheenjohtajan osa-aikaista työskentelyä Kuala Lumpurin haarakonttorilla ja tästä johtuen verkostojen huomattavaa laajentamista Kuala Lumpurissa. Nostanut henkilöstön viihtyvyyttä 187%.

- Molempien puheenjohtajien englannikielen nopeaa omaksumista.

- Onnistunutta Ex Child Care Managerin kotiuttamista ensimmäisen kvartaalin lopussa. Hän on sopeutunut hyvin ja laajentanut toimintaansa ja osaamispohjaansa edelleen kotimaassa.

Kaavioita ja kuvia kaikkien kvartaalien tuloksista.

Tavoitteet seuraavalle tuloskaudelle

- Nuoremman puheenjohtajan (Junior President) saattaminen koulutielle.

- Vanhemman puheenjohtajan (Senior President) esikoulun aloittaminen.

- Uuden Executive Child Care Managerin onnistunut käyttöönotto tammikuussa.

- Kahden excursion suorittaminen Eurooppaan ja mahdollisesti osan henkilöstön siirto vanhalle mantereelle.

- Kahden Aasian excursion suorittaminen. Toinen suoritetaan heti ensimmäisen neljänneksen alussa Vietnamiin suomalaisten virkamieslähetystön kanssa. Toinen kohde vielä avoinna. Tämän hetken vaihtoehtoina Hong Kong, Kiina, Japani, Australia ja Joulusaaret. Toiminnan laajentaminen vaatii taloudellisia uhrauksia ja niiden kannattavuuden laskenta suoritettava ennen aktiivisiin toimiin ryhtymistä.

- Viisivuotisstrategian luominen yrityksen johdon apuvälineeksi. Tätä voidaan pitää yrityksen toiminnan jatkuvuuden kannalta välttämättömänä toimenpiteenä.

- Senior President on asettanut henkilökohtaiseksi tavoitteekseen jumppakerhon aloittamisen. Myös talous- ja erityisesti hallintojohtajan tulisi panostaa liikuntaan.

- Koko henkilöstön yhteiseen virkistystoimintaan aiotaan panostaa voimakkaasti seuraavalla tuloskaudella.

Tilikauden poistot

- Kahdet lastenrattaat

- Alle 100 cm lasten vaatteita melkoinen kasa

- Autoon asennettava turvaistuin 5-pistevöillä (siirrytty isojen tyttöjen istuimeen)

- Liian paljon aasialaista laatua olevaa muovitavaraa, joihin yrityksen ei ehdottomasti olisi kannattanut investoida alunalakaenkaan.

- Herätyskello. Puheenjohtajiston erittäin aikaisten heräämisten sekä kovan äänen ansiosta, voidaan poistaa tarpeettomana.

Oikein hyvä joulua kaikille mahdollisille asiakkaillemme, mikäli niitä harvasta päivitystahdista huomimatta on edelleen olemassa!!

Kuulumisia

2009-11-24T09:27:00.010+08:00

Venlan koulu loppui viime perjantaina ja hän pääsi luokaltaan ja siirtyy seuraavalle ensi tammikuussa ;) Viime ajat Venla on tuntunut viihtyvän koulussaan mainiosti. Hän on juttelee jopa kavereista, joten kaiketi hän on ainakin jonkun kanssa puhunut siellä. Ja ainakin kertonut opettajille kaikenlaisia outoja juttuja, joita he valikoiden kertovat minulle, kun käyn Venlaa ruokatunnilla koulusta hakemassa. Koulu muutti muutama kuukausi sitten lähemmäs kotiamme ja toi näin valtavan helpotuksen meille kun Emy voi nyt viedä Venlan kouluun kävellen.

Uusi vuosi tuo uusia tuulia eli tammikuussa myös Rasmus "pieni vauvamme" aloittaa koulunkäynnin. Vaikka suomalainen tarha leikkeineen onkin mielestäni luonnollisempi ympäristö lapselle kuin kirjainten ja numeroiden opettelu pulpeteissa, on mukava, että Rasmuskin pääsee yhteyksiin muiden ikäistensä kanssa päivittäin. Tammikuussa meille on tulossa myös Au-pair. Hän saapuu Kanadasta viihdyttämään lapsiamme ja tietysti näkemään ja kokemaan Aasiaa. Lumen keskeltä tänne lämpöön on aikamoinen muutos hänelle! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, vaikka vähän jännitääkin molemmat muutokset.

Halloweenia vietimme lasten Kuala Lumpurin kerholla. Venla oli pukeutunut merirosvoksi ja oli näin ainoa tyttö, joka ei ollut prinsessa tai keiju ja Rasmus on noita-akka ja näin ollen ainoa poika hameessa. Meillä vanhemmilla oli niin pelottavat naamarit, että emme voineet edes käyttää niitä. Pukeutumisesta siis jo huomasi, että olimme aivan noviiseja tämän juhlan kanssa. Tapahtumassa 30 lasta lauloi, temmelsi, tanssi, askarteli ja lopulta tietenkin söi herkkuja. Ainakin lasten mielestä se oli tosi hauskaa!

Olemme viettäneet melko tasaisesti kaikki viikonloput Kuala Lumpurissa ja viikot Lumutissa. Perjantaisin ajamme töiden jälkeen hieman ajomatkaa harmitellen ja lapset DVDitä katselleen pääkaupunkiin, mutta sunnuntaina olemme joka viikko olleet tyytyväisiä, että tuli taas lähdettyä. Suomalaiset ovat mökkikansaa. Kun sitä on pienestä pitäen viety viikonlopuksi ja lomiksi mökille niin perinnettä on vaikea katkaista. Vaikka nyt arki on enemmänkin perinteisissä mökkiolosuhteissa maalla rannan läheisyydessä ja viikonloput miljoonakaupungissa, ajatus kuitenkin sama.

Ensi perjantaina täällä vietetään Hari Raya Hajia. Tämä on siis se päivä jolloin muslimit päättävät pyhiinvaellusmatkansa Mekkaan. Kaikki eivät tietenkään joka vuosi sinne matkaa, mutta moni ainakin kerran elämässään. Vuosittaisissa ruuhkissa kuolleeksi ruhjoutuneiden määrästä Mekassa voikin sitten seurata Suomenkin uutisista. Tämä on viimeinen juhla täällä ennen joulua, joten ensi viikolla alkaa täällä maallakin tulla joulua esiin kauppoihin. Joululahjat Suomeen saavat huomenna lähteä matkaan ilman joululahjapaperia, koska sitä ei täällä vielä ollut kaupoissa. Mukavaa, kun joulua vietetaan oikeasti jouluna eika lokakuusta alkaen. Meillä on tänä jouluna tulossa odotettuja vieraita joulupukin lisäksi ja odotamme jo koko perhe innolla juhlaa.

Viime viikonloppuna kävin oikeassa jumpassa. No kolmen vuoden ja 20 kilon tauko toki teki tehtävänsä, mutta kyllä se vaan oli ihanaa. Miten sitä ei olekaan saanut väkisin raahattua itseään jonnekin, kun liikunnan jälkeen on vaan niin hyvä olo ja sitä oloa ei muuten saa kyllä mitenkään aikaiseksi. Pääsin ilmaiseksi tutustumaan yhdelle salille, jonne kaverillani on jäsenyys. Kun hän oli kertonut työpaikallaan hankkineensa ko. ketjun jäsenyyden olivat työkaverit päivitelleet, että etkö huomannut, että siellä ei ole edes suihkuissa ovia, hui! Tässä kyseiseisellä salilla kylläkin oli ne suihkun ovet ehkä ketjun jollakin toisella salilla ei, tiedä häntä. Tosin en osaa kuvitella, että kukaan suomalainen kiinnittäisi moiseen asiaan huomiota kuntoilupaikkaa etsiessä. Salilla ei myöskään vaihdettu vaatteita pukuhuoneessa vaan erillisessä kopissa, josta tultiin sitten pyyhe ympärillä laittamaan vaatteet sinne pukuhuoneen kaappiin. Kuka nyt olisi niin hölmö, että kuvittelisi pukukopin olevan tarkoitettu vaatteiden vaihtamiseen?! Minimaaliseen suihkukoppiinkin olisi pitänyt ottaa pyyhe mukaan, ettei kukaan näe kun luikahtaa pesulle. Hitto soikoon, johan nyt on järjen vastaista ottaa pyyhe suihkuun, mihin sitä sitten KUIVAtaan?! Saunassa ei tietenkään saa olla alasti, mutta se nyt onkin selvää. Iso plussa kuitenkin ko. laitoksen olemassa olosta! Kokeilimme sekä perinteisiä löylyjä että höyrysaunaa, ketään muuta ei näkynyt käyttämässä näin epäilyttävän oloisia laitoksia.

Sikaflunssaa emme todennäköisesti ole sairastaneet, mutta kaikenlaista muuta flunssaa kylläkin. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme vierailleet lääkärissä melkoisen tiuhaan tahtiin. Lapsiraukoilla menee jokainen tauti korviin ja melkoisen monta korvatulehdusta on käyty läpi. Harmittaa tällainen jatkuva sairastaminen, vaikkemme toki asian kanssa yksin painikaan. Joka puolella ystävät ja tuttavat tuntuvat käyvän taistelua taudinaiheuttajia vastaan :) Toivotaan, että pahin on ohi ja kaikilla on luvassa terveempiä aikoja!

Yhden lääkärissäkäynnin jälkeen Venla huomasi ostarilla kampaamon ja halusi oma-aloitteisesti mennä sinne. Tavallisestihan kukaan ei saa hänen hiuksiinsa koskea, kun jo niihin päin katsominen sattuu. Myönnetään olen ollut täysin samanlainen itsekin. Täytyy kehua, piirrettyjä isolta ruudulta ja itse saa valita meneekö dinon, jäniksen ja nallen selkään istumaan, näinhän se lasten parturoiminen kuuluu järjestää. Eihän Venla edes huomannut, että joku leikkasi muutaman piirretyn aikana hänen hiuksensa. Seuraavaksi täytyy yrittää hivenen hankalamppi tapaus Rasmus. Hankalampi koska hän a) lähtökohtaisesti ei pysy paikallaan yli 15 sekuntia b) hiukset on erittäin kummallisesti nyrhityt tällä hetkellä c) JOS poika päättää olla haluamatta leikkausta niin vaaditaan melkoinen fakiiri ne leikkaamaan.

Eipä muuta tällä erää.

Hyvää isänpäivää

2009-11-17T22:37:00.005+08:00

Tässä isänpäiväkakkumme lähimarketista Giantista, josta meillä ostetaan 99% kaikkesta tarvitavasta. Juu kyllä täällä on ihania toreja, joista saa tuoreita vihanneksia, hedelmiä, lihaa ja mereneläviä pilkkahintaan, mutta kuka jaksaa nousta ylös kuudelta lähteäkseen ostamaan niitä. Niinpä syömme kiltisti Giantin vähemmän tuoretta ruokaa, mutta jonka voi hakea myös iltapäivällä ja kaiken voi maksaa kerralla kassalle :) Eikä Gianttikaan ole hinnalla pilattu. Kuvan kakku alle 2 euroa. Ymmärrän kyllä, miksi paikallisten mielestä on kummallista, että tykkään leipoa itse.

Isänpäivä viikonloppuna oli muitakin herkkuja eli grillasimme makkaraa (tuontitavaraa pääkaupungista) jota dipattiin AURAN SINAPPIIN (Kiitokset Mummille) ja sunnuntaina teimme vielä poronkäristystä (säilykepurkista), muussia (Giantin perunoista) ja puolukkahilloa (IKEAsta). En ymmärrä, mistä olen kerännyt nämä Malesian kilot, kun kuten kuvastakin näkee koko ajan myös urheilimme (mölkky, teetetty täällä puusepällä).

VAROITUS

2009-10-08T09:38:00.006+08:00

Keskellä keittiötämme on kynnys. Itse olemme tähän tietenkin jo niin tottuneet, ettemme sitä edes huomaa, mutta vieraamme luonnollisesti kompuroivat tähän arkkitehdin* neronleimaukseen jatkuvasti. Nyt kävi kuitenkin niin ikävästi, että Villen äiti kaatui tuohon kynnykseen ihan tosissaan ja jalka murtui. Läheisestä lääkärikeskuksesta löytyi onneksi jonkin verran apua, mutta kaupan oli ainoastaan äärettömän epäkätevät kaunalosauvat. Itse niitä testattuani, voisin sanoa, että eteneminen niillä on jokseenkin mahdotonta. Onni onnettomuudessa on se, että Anita ja Ari ehtivät kuitenkin viettää kaksi päivää Malesiassa ihan terveen jalan kanssa :) Ja loppulomaksi koitamme parhaan kykymme mukaan keksiä kaikenlaista tekemistä, jossa ei tarvitse kävellä ja jossa voi pitää jalkaa letkeästi ylöspäin. Toistaiseksi ideat ovat olleet vähän vähissä. Viikonlopuksi lähdemme joka tapauksessa Penangiin. Toivottavasti saamme Anitan kärrättyä muutaman kerran syömään ja kerran vaikka altaalle katsomaan, kun me muut uimme. APUA, nyt tulevat ekat todella rankat palautteet meidän puolentähden majoitus- ja ohjelmapalvelullemme ja nyt ei enää kukaan halua tulla tänne. JOS joku kuitenkin vielä innostuu, niin muistakaa KESKELLÄ LATTIAA ON KYNNYS!

* Todellisuudessa talomme ei tietenkään ole yksilöllisesti suunniteltu arkkitehdin taidonnäyte. Alueella, jossa asumme on vieri vieressä tuhat täysin samanlaista taloa ja jokainen voi sitten tuunata omansa vähän erillaiseksi kuin naapurin vastaavan, ostamalla vaikka erilaisen puutarhapöydän tai maalaamalla radikaalisti aidan. Ja näitä täsmälleen samalla kaavalla tehtyjä taloja on siis joka ikisessä malesialaisessa kaupungissa aivan samanlaisissa riveissä, kätevää eikö?

Suomiromantiikkaa ja epäromantiikkaa

2009-10-06T09:13:00.004+08:00

R: Kävimme juhlimassa uskomattoman kaunista ja rakasta morsianta Ellaa sekä komeaa sulhasta Esaa heidän sanoessaan tahdon idyllisessä maalaiskirkossa Riistavedellä. Kirkosta siirryimme läheiseen Jänneveden Uudistalolle, jossa ylämaan karja vaelsi kauniin seiväsaidan takana ja syyskukkien lehdillä kimmelsivät kastepisarat. Upes syksyinen sää salli juhlien jatkua niin ulkona upeissa järvimaisemissa kuin sisällä maittavien patojen ääressä sekä entisessä navetassa tanssien. Venla toimi menestyksekkäästi morsiusneitona ja Ville luovutti siskonsa Esalle, joka nyt saa nyt jatkossa ottaa tämän avuttoman naisen huolehdittavakseen ;)

E: En päässyt kirkkoon, sillä vietin aikaani mieluummin karjuvan Rasmuksen kanssa kirkon pihalla. En myöskään missään nimessä halunnut nähdä ainoatakaan tapahtumaa tai ohjelmanumeroa, sillä mieluummin olin aitan pihassa keinumassa samaisen pojan kanssa ;)

R: Näimme rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Juhlimme rapujuhlia. Leikimme lasten kanssa. Mökkeilimme. Sienestimme. Saunoimme.

E: Kärsimme aikaerosta. Vilustuimme. Raahasimme Rasmusta lääkärille useaan otteeseen. Tappelimme lasten kanssa.

R: Söimme maukkaita ihania ruokia. Lohta, viiliä, maksamakkaraa, ruisleipää, perunaa, rahkaa, mustikoita, kanttarelleja, suppilovahveroita, puolukoita, lihapullia. Teimme myös perheelle muutaman aasialaisen ruuan.

E: Maksoimme itsemme kipeäksi ruokakaupassa ja lihoimme entisestään.

R: Lähdimme takaisin aurinkoon ja turkoosin meren ääreen nauttimaan lämmöstä, huokeasta hintatasosta, viidakosta, kansainvälisyydestä, uusista elämyksistä, aasialaisesta kohteliaisuudesta ja kaikista vielä tuntemattomista kokemuksista.

E: Sullouduimme vuorotelleen neljään eri järjettömän ahtaaseen koneeseen tappelemaan siitä kuka istuu ikkunan vieressä. Jätimme taaksemme maailman kauneimman luonnon, rakkaimmat ihmiset ja muistot.

Asioilla on tapana olla kaksi puolta.

Venlan ja apinan taistelu

2009-09-02T21:33:00.007+08:00

Venlasta löytyy tarvittaessa paljonkin voimaa ja rohkeutta! Ystäväperhe Kuala Lumpurista oli viikonloppuvisiitilla täällä Lumutissa ja kävimme tutustumassa mm. viereisessä apinapuistossa*, jossa sitten eräs apina hyökkäsi houkuttelevasti Venlan kädessä roikkuvan vesipullon kimppuun. Itse olisin saman tien peloissani heittänyt pullon vesikauhuiselle ja kirppuiselle apinalle, mutta Venlapa ei pullostaan irroittanut vaan taisteli siitä sinnikkäästi. Viimein viisain eli pullo antoi periksi ja Venlalle jäi käteen korkkiosa remmeineen ja apina sai saaliiksi pullo-osan, jonka kanssa se kiiruhtikin vähän kauemmas nauttimaan lämpimästä vedestä, mahtoi olla pettymys. Onneksi saimme jo saman viikonlopun aikana hankittua Venlalle uuden täysin samanlaisen pullon**, sillä taistelun laannuttua tyttö puhkesi luonnollisesti pelästyneenä hurjaan itkuun, kun hänen rakas pullonsa oli nyt mennyttä.

Jahka aikaa, verkkoyhteys ja kone ovat taas saatavilla yhtäaikaa niin koitan kirjoitella enemmänkin, kun vesipullon katoaminen ei sentään ole ihan ainoa tapahtuma viimeiseltä kahdelta kuukaudelta, edes meillä..

* Kysessä on oikeastaan mangrovemetsän suojelualue, mutta siellä on paljon apinoita suojelusta sen sijaan ei näy minkäänlaista merkkiä.

** Samaisesta Tescosta halusi mukaamme ehdottomasti lähteä myös televisio.. eikä se ollut edes viikonlopun ainoa heräteostos..

Singapore

2009-09-02T20:40:00.012+08:00

Koska pidemmän päälle elo Malesiassa ei enää ole tuntunut tarpeeksi lämpimältä, päätimme tehdä retken lähemmäs päiväntasaajaa Singaporeen. Tässä luettelonomaisesti, mitä puuhasimme lomalla.

Kävimme kiertoajelulla venebussien kanssa, joilla pääsi eteenpäin sekä maalla että meressä. Erityisesti Rasmuksen mieleen luonnollisesti ;) ja toki me muutkin nautiskelimme kyydistä ja maisemista.

KÄVELIMME (mikä on siis meille täysin tuntemattomaksi muodostunut liikuntamuoto) pitkin kaupunkia ja ihastelimme maisemia.

Kävimme Snow Cityssä ihmettelemässä lunta. Tämä oli opaskirjasta jo kotona lasten toimesta valittu MUST kohde. Ei se kyllä kovin kummoinen ollut. Lapset nauttivat aikuiset eivät ehkä niinkään. Paikanpäältä sai kuluneita rikkinäisiä vaatteita, jotka sitten heitettiin kesävaatteiden päälle, ei pipoa. Niin että ekan pulkkamäen jälkeen oli kaikilla lunta vaatteiden alla, korvat jäässä ja housut märkinä. Itseään sai sitten kuvauttaa joulupukin, pingviinien, jääkarhujen ja formula-auton kanssa lumisissa maisemissa. No onpahan koettu lumileikkejä päiväntasaajalla.

Yhden päivän vietimme Sentosan saarella. Paikka oli todella ihana ja lapset nauttivat kaikesta aivan täysillä. Ensimmäinen koetus saarella oli mäkiautoilu. Mäki noustiin ylös hiihtohissillä ja alas lasketeltiin sitten autolla. Rasmusta emme uskaltaneet (luojan kiitos) hissiin nostaa, joten minä lähdin nousemaan mäen päälle Venlan kanssa. Venlan mielestä hissi oli kiva ja maisemat mukavat. Minusta hissi oli huojuva, epävarma, liian korkealle, heiluva, liian pitkä ja rutistinkin Venlan kättä koko matkan aivan kauhuissani. Selvisimme kuitenkin juuri ja juuri ehjin nahoin ylös. Autoilu alaspäin olikin nousuun verrattuna lasten leikkiä. Lisäksi kävimme akvaariossa ihmettelemässä vedenalaista maailmaa ja rannalla katselemassa vaaleanpunaisten delfiinien temppuja sekä tietenkin leikimme rannalla. Ja ajelimme ilmaisilla busseilla, joilla saarella pääsi liikkumaan paikasta toiseen. Tämä taisi olla Rasmuksen mielestä kaikkein kivointa lisättynä vielä sillä, että saareen tultiin JUNALLA. Tällä hetkellä junat ovat todella suosiossa!!

Eläintarha kuuluu tietysti jokaisen Singaporeen matkustajan kohdelistalle. Täytyy myöntää, että eläintarha oli suolaisesta hinnastaan huolimatta käymisen arvoinen. Plussaa erityisesti vaunusta, jolla saattoi vetää kahta lasta perässään. Amatöörimatkailijoina unohdimme rattaat kotiin. Täällä kun niitä ei oikein mihinkään voi käyttää, mutta matkalla olisi aina tarvetta pienten väsyneiden matkailijoiden levähdyspaikalle. Eläintarhan perukoille oli kyhätty lastenmaa, joka sitten olikin vähän liian houkutteleva. Onneksi olimme ehtineet nähdä melko paljon ennen kuin saavuimme sinne, sillä siellähän lapset sitten leikkivätkin puiston sulkemiseen saakka.

Singaporea pidetään shoppailijan paratiisina. Tähän puoleen emme ehtineet tutustua ollenkaan, mutta sen mitä ehdin hintalappuja vilkaisemaan niin pitäisin Kuala Lumpuria parempana paratiisina!

Iltaisin kävimme Villen kanssa kaksin katsastamassa, Chijmesin, kiinalaisen kaupungin, Holland Villagen, Clarke Quaysin ja tietysti kävimme myös juomassa ne pakolliset Singapore Slingit Raflesissa (12 euroa kipale!!) eli nautimme "eurooppalisesta" ilmapiiristä (ja hintatasosta), hyvästä ruuasta ja juomasta!

4 päivässä ehdimme valtavasti ja tykästyimme kaupunkiin kovasti! Kyseessä ei ollut mikään budjettimatka vaan samalla rahalla olisi voinut lähteä pariksi viikoksi Thaimaahan 5 tähden resorttiin. Niin että halpuudesta Singapore ei pisteitä saanut, mutta se olikin sitten ainoa miinuspuoli! Vietimme loman kyllä ihan omavalintaisestikin melko löysäkätisesti eli matkustimme lastenhoitajan kanssa, jolloin pääsimme JOKA ilta Villen kanssa ulos! Onhan sitä otettava elämästä kaikki irti, mikä otettavissa on!

Kaikenlaista liikenteestä

2009-08-05T13:27:00.009+08:00

Olen tästä Malesian liikenteestä täällä blogissakin maininnut useampaan otteeseen, mutta se vaan on sellaista, että suomalaisella riittää siinä ihmettelemistä aina vaan.

Täälläkin päin maailmaa joku on keksinyt, että liikennettä voidaan tehdä sujuvammaksi maalaamalla tien pintaan kaistat, jota pitkin autot ja mopot ajavat. Jossain suunnittelun vaiheessa joku on kuitenkin mennyt pieleen ja kaistamerkinnöissä riittääkin aina aihetta nauruun. Kaistat alkavat, loppuvat, kapenevat ja levenevät aivan miten sattuu. Liikennevalojen kohdalle on saatettu laittaa 4 kaistaa ja risteyksen toisella puolen jatkuu yksi. Luulisi vähemmänkin liikennesuunnittelua opiskelleen tajuavan, että siitä seurannee ongelmia. Tälläisia risteysiä on kuitenkin tässä Lumutin ja Ipohin välissäkin lähes sata*. Kaistoihin on myös maalattu ryhmittymistä helpottavia nuolia, jotka nyt osoittavat johonkin suuntaan, jolla nyt ei ole mitään tekemistä ajosuunnan tai minkään muunkaan kanssa. Jos kaistat ovatkin kummallisesti suunniteltu niin vielä kummallisemmin niitä käytetään, sillä ketään tiellä liikkujaa ei kiinnosta pätkääkään, mitä siihen tien pintaan on maalattu.

Autoja on täällä hyvin moneen lähtöön. Järjettömän kalliita urheilua-autoja on paljon, mutta myös niitä jäänteitä 50-luvulta, jollainen siis meilläkin on. Autoja ei tarvitse katsastaa joka vuosi vaan ainoastaan silloin, kun auto vaihtaa omistajaa. Meidänkin kaikki kolme "autoamme" ovat nämä katsastukset myynnin yhteydessä läpäisseet niin että vähän mietityttää, onko tuolla katsastuksella kummoistakaan merkitystä. Henkilöautot kuitenkin useimmiten vaikuttavat edes jossain määrin siltä, että ne pysynevät koossa seuraavat 100 kilometriä, samaa ei voi sanoa paikallisesta raskaasta liikenteestä. Kuorma-autot näyttävät samalta kuin vanhoissa 30-luvun kuvissa sillä erolla että niillä on tosiaankin ajettu niistä päivistä lähtien. Kuljettajan hytissä ei yleensä ole ovia, vaan ovat sellasia avomalleja ja tavarat kiikkuvat perässä hatarassa lautakehikossa. Nämä maanteiden kauhut ajavat musta sauhu tupruten 30km/h keskellä tietä varmistaen sen, että ohittamien on mahdollisimman hankalaa ja vaarallista. Kyllä näitä rekkoja sitten onkin kyljellään ja katollaan vähän väliä tien poskessa.

Autojen ja mopojen tuunaus on todella IN. Autosta pitää minimissään vaihtaa pakoputki ja jokaisessa pikku peroduassa tulee pakoputken halkaisijan olla 15 senttiä ja mopoon pitää vähintäänkin virittää lentokoneen ääntä muistuttava ääniefekti jarruun. Tuunauspajojen määrä on suuri ja tuotteiden valikoima on laaja, muutamalla eurolla saa jo jos jonkinlaista vilkkuvaloa. Täälläpäin auton katolla vilkkuvat siniset valot eivät suinkaan tarkoita hälytysajoneuvoa, sillä jokainen saa tuunata menopelinsä aivan millaiseksi mielyttää. Ja toki pidän itsekkin järkevämpänä vaihtoehtona näitä monilla vilkkuvaloilla varustettuja liikennehurjastelijoita, kun valitettavan yleisiä täysin ilman valoja olevia mopoja, pyöräilijöitä ja kävelijöitä, jotka eivät tunnu pitävän omaa henkeään minkään arvoisena.

Täällä maalla monien asioiden löytäminen on edelleen vaikeaa, vaikka toki vajaassa kahdessa vuodessa on kaikki jokapäiväiseen elämään liittyvä löytynyt eli emme nyt sentään enää harhaile täällä kadulla etsimässä riisiä.. mutta esim. ompelulankaa (jota ei luonnollisesti myydä kangaskaupassa) tai polkupyörää etsiessä sormi menee edelleen suuhun. Toki niin menee paikallisillakin tai ainakaan kukaan toimistollakaan ei useinkaan osaa neuvoa, kun jotakin etsimme. Monien asioiden hankinnan olemmekin täysin ulkoistaneet Kuala Lumpuriin, josta saa jopa juustoa, njam!

Eihän täällä nyt kovin montaa katua ristiin mene, mutta niilläkään ei luonnollisesti ole nimiä tai tietenkin nimet on, mutta kukaan ei niitä tiedä ja ainoatakaan katukylttiä tai karttaa en ole tästä kaupungista löytänyt. Selvennyksesi, että tällä alueella asuu n. 250 000 asukasta, ettei tämä nyt kuitenkaan mikään Merimasku ole. Kaikki rakennukset täällä on täysin samasta muotista eli on kaksikerroksisia rivitaloja, joissa alakerrassa on kauppatila ja ylhäällä asunto tai toimistotilaa ja sitten on yksittäisiä taloja, jotka nekin on kaikki keskenään täysin samanlaisia, joka ei suinkaan helpota paikkojen löytämistä tai muistamista. Alakerran kaupalla on yleensä kyltti, jossa on paljon tekstiä ja jota on tietysti mahdotonta ehtiä lukemaan autosta käsin, varsinkin kun niitä kauppoja on rintarinnan satoja. Valitettavasti kauppojen nimi ei yleensä ole täällä kuten ei missään muuallakaan FURNITURES, MOTOR BIKES tai FOOD, kuten tällainen tahvo toivoisi, vaan kaupalla on tietenkin nimi ja omistaja ja osoite ja rekisterinumero ja kaikenlaista muuta, mikä kyltissä mainitaan, mutta eipä se paljon kielitaidotonta avutonta suomalaista auta.

Isoissa kaupungeissa asioiden löytäminen on siinä mielessä helpompaa, että kaduilla on nimet kuten myös kaupoilla ja yleensä myös englannin kielinen mainos, jossa kaupan tms. nimi mainitaan. Siellä vaikeutena onkin se että niitä nimettyjä teitä on niin kovin paljon**. Tällainen pieni maalaisjuntti menee aivan sekaisin kaikkien kahdeksan kaistan ja kolmen päällekäisen risteyksen kanssa. Sitä sitten ihmettelee mihin edellisestä risteyksestä olisi pitänyt kääntyä ja mihin ihmeeseen tämä tie vie ja pitääkö jostain mennä alta vai päästä vai tietullista ja miten ihmeessä uskaltaa kääntyä kolmikaistaisen liikenneympyrän sisimmälle kaistalle ja kun soppaan lisätään vielä muutama miljoona tienkäyttäjää, jotka luonnollisesti suhailevat kaikki ihan omien sääntöjensä mukaan niin heikompia*** hirvittää.

Päiväntasaajan tuntumassa on luonnollisesti kovin kylmää. Mopoillessa käytetään takkia pitkähihaisen päällä ja takki on oltava väärinpäin, siis niin että vetoketju on selkäpuolella, muutenhan vetoketjun tai nappien kohdalta voisi päästä kylmää ilmaa sisään. Ajotakkeina näkee vähän kevyempien versioiden lisäksi myös toppatakkeja karvakauluksella! Aina kun itse miettii, miten kestäisi tätä kuumuutta, kävelee joku mustassa fleecepoolossa vastaan, aivan käsittämätöntä!

No tässä kovasti arvostelutani voinen tunnustaa, että mikäpä se minä olen arvostelemaan, kun minulla nyt ei ole edes ajokorttia, joka oikeuttaisi täällä autoa ajamaan. Jotenkin sen hommaaminen on jäänyt. Onneksi poliiseille on toistaiseksi riittänyt kaunis hymy :)

* Ainakin se tuntuu siltä, sillä valot on ohjelmoitu niin, että jokaiseen risteykseen on pysähdyttävä.

** Koskaan asiat ei ole hyvin!

*** eli minua vaikka useimmiten istun pelkääjän en ajajan paikalla.

Autoja ja mattoja

2009-06-30T14:19:00.004+08:00

Muutaman päivän meillä pelasi kaikki kolme autoa, vau! Sitten kaksi lahosi. Miniä ei olla enää edes jaksettu korjauttaa, kun se ei kutenkaan pysy kunnossa montaa päivää. Minorista sen sijaan oli ainoastaan renkaat tyhjät, joten siihen hankittiin uudet kumit alle ja samalla korjautettiin luistava kytkin. Eilen saimme sen takaisin ja tänään Minor jätti minut tien poskeen. No lähiravintolan tarjoilija tuli onneksi heti avuksi ja sanoi jo ehtineensä soittaa sille korjaajalle (siis sille samalle, jolta auto on ostettu ja joka sitä on huoltanut ja luoja tietää mistä tämä tarjoilija sen tunsi ja mistä se tiesi, että kuka meijän autoja on huoltanut...) Apuun tuli myös pari muuta tyyppiä liikkeistä siitä tieltä, johon auto sammui. Hekin tietysti jo tiesivät minut, koska ovat nähneet auton meidän pihalla ;) Ihmiset on melko uteliaita. Sitten läheisen korjaamon kaverit tulivat vielä testaamaan, mikä autossa on vikana, hekin täysin pyytämättä ja n. 1,5 minuuuttia auton sammumisen jälkeen olivat jo työn touhussa. Minä olin tietenkin jo tässä vaiheessa siinä läheisessä ravintolassa, josta se tarjoilijakin tuli, juomassa mehua ja tarkkailemassa tilannetta. Mehua siemaillessani soi puhelin ja siellä on Ville, joka on vastapäisellä huoltoasemalla tankaamassa sitä yhtä autoa joka vielä toimi. Hän oli ohikulkumatkalla ja huomasi automme tien laidalla. Pieni kaupunkin on pieni kaupunki ja apu oli lähellä vaikkei hätäkään ollut niin suuri!

Ajattelelimme, että olisi kotoisampaa, jos olisi matto. Kävelin Mega Mallissa mattokauppaan. Eiväthän ne siellä suostuneet edes esittelemään kuin käsintehtyä persilaisia järjettömän kalliita mattoja. Hienoja toki olivat. Soittivat vielä peräänkin muutaman kerran tinkiäkseen vielä hintaa. Taisin olla ainut, joka on pitkään aikaan käynyt kaupassa.. Ostin sitten maton lopulta omasta kaupungistamme Manjungista. Sellaisen ihan tavallisen, joka irtosi vähän halvemmalla eikä sitäkään tarvinut maksaa, sillä kun olin valinnut maton, sanoin tulevani hakemaan sen joskus myöhemmin, koska minulla ei nyt ollut niin paljon rahaa mukanani. Mies antoi kuitenkin minulle maton mukaan ja sanoi, että tule sitten joskus myöhemmin maksamaan. Tämä on luottamusta! Koska Suomessa täysin tuntematon kaupan täti tai setä antaisi tavarat mukaan ja pyytäisi tulemaan maksamaan joskus sitten.. eikä ottaisi edes nimeä tai puhelinnumeroa! Toisaalta tässä kylässä minä varmaankin erotun sen verran, ettei minua ole ihan mahdoton tarvittaessa löytää ;) Sama tapahtui heti auton kanssa. Korjaaja toi sen meille pihaan ja minä ilmoitin jälleen, ettei minulla ole niin paljon rahaa ja pyysin häntä tulemaan seuraavana päivänä toimistolle. No seuraavana päivänä olin autuaasti unohtanut koko jutun, mutta kaveri ei vieläkään ollut moksiskaan. No nyt on matot ja autot maksettu ja kuten edeltä saattoi huomata auto on jo uudelleen hajonnutkin..

Surffausta, unohtelua ja sähköä

2009-06-28T22:45:00.008+08:00

Vietimme viikonlopun Pangkorilla pitkästä aikaa ja olipa vaan taas leppoisaa! Venla löysi uuden intohimon, surffauksen. Harmi, ettei ollut kameraa mukana. Ranta on aivan täydellinen lasten surffaukseen. Aallot ovat tarpeeksi kovia, mutta eivät kuitenkaan liian isoja, lisäksi ranta on hienoa hiekkaa ja syvenee hyvin hitaasti. Venla siis makaa laudalla ja Ville antaa vauhtia, kun aalto on oikealla kohdalla. Venla ei siis seiso laudalla ja syöksy 5 metristen aaltojen keskellä :) Voi, miten Venla nauttikaan, kun hän pääsi uuden juttunsa kanssa vauhtiin! Myös pyörälyharjoitukset on edistyneet hippasen ja Venla ei enää pelkää pyörää kovasti. Kovasti on tyttö (ja äiti)ollut ylpeä, kun on saanut tuntea jopa vähän vauhdin hurmaa ja tästä innostuneena haastoikin sitten Rasmuksen kilpailuun. Tämä päättyi draagiseen itkuun elämän epäoikeudenukaisuudesta ja siitä miksei Venla voi ikinä voittaa mitään.

Vielä siitä ukkosesta, joka vei sähköt muutamaksia viikoksi tai siis siihen asti kun saimme korjaajan, sähköt olisivat toki tulleet nopeammin takaisin jos korjaaja olisi tullut nopeammin ;). Yöllä viiden aikaan hiivin alakertaan sähkökaapille, koska oletin ukkosen olevan menossa jo vähän kauemmas ja juuri samalla hetkellä, kun irrotan näppini kytkimestä, salama lyö jonnekin lähelle ja liekit löivät ulos kaapista, jaiks! Sen jälkeen en enää uskaltanut koskea mihinkään vaan oli pakko soittaa Villelle, että mitä nyt pitää tehdä voinko mää vielä koskea johonkin.. en muista koska olisin pelästynyt yhtä paljon. Ville oli siis tässä samassa säässä keskellä yötä telakalla, joten siltä kantilta ajatellen pääsin melko helpolla ja ainakin olin kuivempi.

Otetaanpa yksi kirjahylly, joka koostuu neljästä hyllystä ja kahdesta sivulaidasta, johon hyllyt kiinnitetään. Ylin ja alin hyllyt kiinnitetään neljällä ruuvilla kaksi kummallekin puolelle ja sitten keskimmäiset hyllyt vaan nostetaan niille varatuille paikoille. Sitten otetaan kaksi insinööriä ja lisätään ne samaan soppaan. Kuulostaa yksinkertaiseltä, mutta eipä ole. Hyllyn palat makaavat jo toista kuukautta lattialla ja varmaan meidän on kutsuttava joku mies sitä kokoamaan, kun ei kertakaikkiaan pysty itse. Malesiassa osataan valmistaa yllättävän hankalia hyllyjä! Ois sittenkin pitänyt vaan ostaa IKEASTA!

Tänään kävin tavalliseen tapaan viemässä Venlan kouluun, mutta koululla huomasinkin, että jotain puuttuu, nimittäin Venla. Ei muuta kuin U-käännös ja kodin kautta hakemaan tyttökin autoon.

Tapahtui niinä päivinä

2009-06-22T09:21:00.011+08:00

Venlan koulun/kerhon käynti on ollut vähän ylä- ja alamäkeä. Välillä tyttöä ei saa menemään kouluun millään. Välillä kaikki on hyvin ja Venla suunnittelee Rasmuksenkin tuomista kouluun ja miettii miten hän voi sitten auttaa pikkuveljeä, että sekin pärjää koulussa. Ja sitten taas lentää koulupuku roskiin, koska hän ei aio enää KOSKAAN mennä sinne! Nyt on kuitenkin tapahtunut pieni tärkeä juttu. Venla on alkanut puhumaan muista oppilaista, heidän nimistään, iästään ja siitä mitä he tekevät koululla. Tuntuu ihan mielettömän hienolta, kun pieni tyttö on saanut kerättyä rohkeutensa ja nostettua katseensa lattiasta muihin lapsiin! Lapsia Venla on suunnitellut tekeväsä muutenkin. Han taputtelee aina välillä tyytyväisenä mahaansa ja ottaa sellaisen autuaan ilmeen, kuin kenellä tahansa esikoistaan odottavalla onnellisella äidillä. Eelin hän on ajatellut ottaa perheeseen isäksi ja isä saa kuulemma leikata napanuorat ja muuta tekoa ei sitten isällä olekaan..

Rasmuksen nukkuminen on toinen asia joka menee ylä- ja alamäkeä. Pienellä miehellä on suhteellisen paljon tekemistä öiseen aikaan. Herätessään hän melkeimpä aina alkaa huutamaan. Onhan se inhottavan tuntuista, kun herää ja on ihan väsynyt. Huono puoli on siinä, että vaikka Rasmus kuinka huuttaa, mää nukun tässä ja heittelee tyynyään aina vaan parempaan asemaan, uni menee aina vaan kauemmas. Välillä painajaiset yllättävät pojan ja silloin saa pienen näytteen siitä mitä siellä unissa tapahtuu. Äiiitiiii, Emma (Rasmuksen sanastossa Emma on Venla) kaato mun rekan!! Emma vei mun junan!!! Mun ferrari-auto on kadonnut, nyyh. Juna kaatui!! Eli kovasti itkettäviä liikenneonnettomuuksia taitaa poika katsella öisin.

Kuvassa yksinhuoltajaisän raskasta arkea

Juhannusta vietimme Kuala Lumpurissa emme järven rannalla yötöntä yötä ihaillen. Kokkoa ei ollut, mutta makkaraa oli Petteri jostain taikonut ja minulla oli vielä vähän salmaria säästössä, joten jos ei kiinnittänyt huomiota siihen että sää oli n. 20 astetta lämpimämpi kuin perinteinen juhannusilma niin melkeimpä saattaa sanoa, että meillä oli suomalainen juhannus. Juhannuksena pääsin kokeilemaan myös uusia Suomesta tuotuja bikineja siellä meren korvanneessa altaassa. Tätä ennen ei sairauksilta olla päästy edes uimaan, vaikka täällä olisi lämpöä riittänyt. Ja Rasmus ei päässyt vieläkään, koska oli taas vaihteeksi kuumeinen.

Suosikkipaikkojamme Kuala Lumpurissa ovat kaikenlaiset ostoskeskusten sisäleikkipuistot. Juhannuksenakin ehdimme joka päivä leikkimään jonnekin. Täällä kun ulkona on aina kuuma tai sataa (ja täällä tropiikissa EI tihuta vaan SATAA!) ja ukkostaa, niin erilaisten sisäaktiviteettien tarjonta on valtava. Venlalle ja Rasmukselle riittävät HopLop-tyyppiset riehuntapaikat, jotka nekin ovat todella mahtavia, isoja, monipuolisia ja niihin saa jättää lapset myös ilman vanhempia niin että joku katsoo koko ajan heidän perään. Isommille on tarjolla myös melko laaja valikoima ostoskeskusharrastusta mm. rullaluistinrata, kiipeilymaailma, huvipuisto, taidepajoja, jumppakouluja, askartelupajoja, tietokonehuoneita, luistinrata, golfsimulaattori, pienoisautorata ja todella mukavilta vaikuttavia huoneita, jossa on tuhansittain erilaisia rakennuspalikoita ja muita materiaaleja, joista voi sitten rakentaa ihan mitä mieleen tulee! Tämä on minua jo pitkään himottanut, mutta en ole kehdannut mennä kysymään, onko siellä ikärajaa. Ja niin täällä kuin muuallakin on joka paikkaan oltava kanta-asiakaskortti, joten Venla ja Rasmus ovat tietenkin jo hankkineet ensimmäiset korttinsa.

Muutama viikko sitten ukkonen vei sähköt. Se ei sinänsä ole omituista näin tapahtuu hyvin usein sitten vaan käännetään pääkytkintä ja kaikki ok. No nyt kävi kuitenkin niin, että puolet kodin sähköistä ei palautunutkaan. Keittiössä sai tunnelmallisesti syödä iltapalaa kynttilänvalossa ja makuuhuoneessa sentään nukkuminen oli helppoa ilman valojakin .. ilmastointia sen sijaan olisi kaivannut. Viikonlopun jälkeen kun tulimme KLstä kotiin oli pihan porttikin lopettanut toimintansa. Ei siinä muuta kuin muutama päivä nosteltiin lapsia ja tavaroita aina melko korkean portin yli. Erittäin kätevää, kun täällä pakataan mm. kauppaostokset aina noin 30 pieneen muovipussiin, joita voi siinä sitten heitellä portin yli. Kätevää oli myös se, että pihalla oli kolma autoa, joita ei tietenkään saanut sieltä mihinkään, kun niitä emme sentään jaksaneet nostaa portin ylitse. Suurin haitta taisi kuitenkin olla koirat. Muutamat kulkukoirat villiintyivät täysin siitä, että ihmisiä tuli kadulle. Yritä siinä sitten ottaa rauhallisesti kassi autosta ja kiivetä portin yli kun kolme vesikauhuista piskiä räksyttää kymmenen sentin päässä. Eikä siinä vielä kaikki sillä luonnollisesti tämä haukunta havahdutti aina myös kaikki naapuruston muut koirat eli portilla liikkkumisen jälkeen sai aina kuunnella kaksi tuntia hurmaavaa räksytystä. No loppu hyvin kaikki hyvin, korjaaja saapui ja valot, pistorasiat, ilmastointilaitteet ja portti toimii. Netti ei edelleenkään pelaa, mutta se nyt oli rikki jo ennen ukkosta. Nyt sain tallaisen mokkulan lainaan niin paasee feisbuukkiin tarkistamaan mita kaikki on tehneet ja muuta elintarkeaa..

Paatti kelluu

2009-06-15T10:19:00.006+08:00

Ja sairastuihan se Villekin lopulta. Niin että oomme kaikki saaneet nauttia kuumeesta täällä kuumuudessa. Ei sitä vaan näin vanhoilla päivillä jaksa sairastamistakaan samalla tavalla kuin nuorempana. Sitä on kertakaikkiaan vetämätön ja oloa ei ainakaan helpota tämä kuumuus. No nyt kun kerran sairaskertomuksella aloitetaan niin kerrottakoon nyt sitten vielä, että muun sairastelun jälkeen mulla prakas selkä oikein kunnolla ja en kyennyt seisomaan, istumaan tai makaamaan .. vanhuus ei tule yksin.

Liikunta varmasti auttaisi ja pientä viritelmää sentään olen tehnyt liikkumisen lisäämiseksi eli kävin viikonloppuna golf-kurssilla. Tapahtumaan osallistuivat miltei kaikki suomalaiset toimistolta eli kyseessä oli firman "virkistäytymispäivä". Selitykseksi siis etten nyt sentään itse saanut itseäni raahattua mihinkään liikunnan pariin. Nyt ihan vakavissani mietin, josko sitä ryhtyisi suorittamaan green cardia, olisihan sitten eläkepäivillä jotain yhteistä tekemistä Villen kanssa, jos nyt sinne asti joskun selvitään.

Työasioista en täällä yleensä kommentoi, mutta nyt kun asiasta on pidetty oikein lehdistötilaisuuskin niin kaipa siitä uskaltaa manita eli laivan raatomme, jota täällä rakennamme on laskettu vesille! Tuntuu hienolta, kun joku konkreettinen askel on otettu, vaikka se lopussa seisova kiitos onkin vielä kaukana. Tästä johtuen olemmekin kolme viikkoa putkeen Lumutissa, mikä on meille melko harvinasta. Yleensä kun lähdemme aina viikonloppuisin pakoon arkea jonnekin.

Venlan koulu alkoi tänään ja tyttö palasi tyytyväisenä opinahjoon. Alkoi jo selvästi häntä vähän kyllästyttämään pelkkä kotona oleminen. Sitä on kyllä ihana katsoa, miten vilpittömän ylpeä Venla on jokaisesta pienestä työstään, jonka hän kotiin koulusta kiikuttaa. Materiaalit täällä ovat vähäisempiä kuin Suomen tarhoissa ja kouluissa, joten täällä ei varsinaisesti askarrella, mutta piirustuksia tehdään kuitenkin ja joitan pieniä kirjoitus- ja numeroharjoituksia. Koulun opettaja jopa kiitteli, että Venla on vähän rohkaistunut ja useimmiten vastaa kun kysytään ja joskus jopa hymyilee!

Ruoho täällä on todella karheaa ja kasvaa melko hitaasti. Ainoa joka kasvaa kohisten on ruohikon joukossa olevat heinät. Ruohot ja heinät pihaltamme käy sitten kerran kuussa leikkaamassa setä siimaleikkurin kanssa. No ruohonleikkuun aika koitti ja koska homma tosiaan suoritetaan siimaleikkurilla se ottaa aikaa kokonaisen päivän aamusta iltaan. Tätä meteliä meidän kissamme ymmärrettävästi pelästyivät eikä niitä ole näkynyt sen koomin. Toivottavasti heillä on kuitenkin kaikki hyvin.

Kameran johto edeleen kadoksissa. Jahka se löytyy niin lataamme kuviakin. Suomen keväästä meillä on tosi kauniita otoksia.

Sairastelua

2009-06-02T09:51:00.005+08:00

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun palasimme taas tänne tropiikkiin. Kaikkea tapahtumista on tosin hiukan varjostanut sairastelu. Eli olimme ensin Suomessa kipeinä ja sitten olemme sairastelleet täällä. Suomessa käyminen on vaarallista! Itse en ole enää vakuuttunut, että haluan tulla syksyllä käymään Suomessa, mikäli se tarkoittaa taas kahden kuukauden sairastamista. Ville on jostain kumman syystä kyllä välttynyt pöpöjen hyökkäyksiltä. No nyt viimein näyttää paremmalta ja lapset ovat olleet kuumeetta monta päivää peräkkäin. Enää on ongelmana Rasmuksen yskiminen. Raukalla, kun on oksennusrefleksi melko herkässä ja yskintä päättyy usein oksentamiseen, mikä taas ei ole Rasmuksesta eikä muistakaan mukavaa.

Lauantaina 23.5 meillä oli Kuala Lumpurissa Suomi-yhdistyksen kesäjuhla. Menimme tapahtumaan käymään, koska sinne oli tulossa paljon lapsia ja mietimme, että se piristäisi Venlaa ja Rasmsuta. Ajatus oli luultavasti huono ja jo tervehtymäänpäin olleet lapsoset olivat sunnuntaina jälleen kipeitä, plaah. Heidi saapui meille samaisena lauantaina ja vietti viime viikon täällä meitä viihdyttämässä. Oli mukavaa tavata ja olisi ollut vielä mukavampaa, jos olisin ollut terveenä. Heidi oli Tapsan kanssa ensin sukeltelemassa Sibulla ja sitten Singaporessa muutaman päivän. Tämän jälkeen Tapsa suuntasi takaisin Suomeen ja Heidi tuli meille KLään. Arkipäivät oli tarkoitus viettää Lumutissa, mutta lähtö viivästyi minun ja lasten viettäessä aikaa lääkärissä ja sängyn pohjalla. Lumutissa Heidi ehti käydä jalka- ja käsihoidossa sekä piipahtamassa Pangkorilla ja viikonlopuksi matkasimme uudelleen KLään. Heidi osoitti todellisia ammattilaisen shoppailijan ominaisuuksia tehden ihania löytöjä Suomeen vietäväksi! (Ville luultavasti kiittää onneaan, etten tosiaan ollut terveenä Heidin vierailuajasta kuin muutaman päivän ja nekin puolikuntoisena, sillä muussa tapauksessa olisin kyllä ehtinyt hankkia vieläkin enemmän kaikenlaisia kivoja koriste-esineitä..) Kiltti lentokentän täti oli päästänyt Heidin vielä ostoksineen ilmaiseksi koneeseen, vaikka muutama ylikilo taitoi laukussa olla..

Jokin aika ennen Suomessa käyntiämme meidän "kotikissamme" synnytti pennut ja nyt taas! En ole pistänyt aikaa mihinkään kalenteriin, mutta jotenkin minusta tuntuu tiuhalta tahdilta. Kissa on täysin tyytyväisenä viiden pentunsa kanssa meidän kynnysmatolla, eikä ole tähän päivään asti häiriintynyt, vaikka hänen ylitseen suhahtaa vähän väliä oli ja jalkoja. Nyt emo kai sitten päätti, että perheen on muutettava rauhallisempaan paikkaan ja niinpä yksi pennuista löytyi tänään vaatekaapistani. Emo kaiketi yrittää hiljalleen siirtää kaikki pentunsa sisätiloihin, mutta siihen me kyllä pistämme rajan. Kissat on kyllä todella suloisia ja emokaan ei ole koskaan raapaissut edes Rasmusta, joka tunkee nenänsä sentin päähän. Mutta kun meillä ei ole mitään käsitystä ovatko kissat jonkun perheen lemmikkejä ja toisekseen Ville on kissoille allerginen, niin kaipa meidän on ryhdyttävä järeämpiin otteisiin kisujen kanssa. Venla kertoilee kissoille pitkiä tarinoita ja lupailee, miten äiti kyllä sitten auttaa niitä. Laitan kuvia meijän pikkuisista, jahka kameran johto löytyy jostakin.

Lomalta jälleen arkeen

2009-05-12T21:03:00.008+08:00

Loma on loppu, mutta sitä muistellessa tulee kuitenkin hyvä mieli. Teimme sukelluksen suomalaiseen/turkulaiseen elämään eli nautimme ainakin seuraavista täältä katsottuna erikoisuuksista:
Ruisleipä, mökkeily, sauna, olut, ystävät, Perniön maksamakkara, nuha, korvatulehdus ja poskiontelontulehdus, siitepölyallergia, Valion rasvaton maitojuoma, murot, räkä ja nenäliinat, pyöräily, Hesburger, hiihto (tosin Paimion paipissa), pulkkamäki (Hirvensalossa), isovanhemmat, leikki suomenkielisten lasten kanssa, uinti kylmässä vedessä, vappu, sima, ilmapallot ja ylioppilaslakit, oma koti, oma sänky, omat tavarat, oma pyykinpesukone, oma tiskikone, oma elämä

Osa asioista oli ennemmän kuin ikävöityjä, mutta kaikkia ei nyt varsinaisesti ole täällä kaivattu ;) Ja koska loma oli leppoisa ja mukava, oli paluu arkeen sitäkin tylympi. Olen vakuuttunut, että minulle sopisi parhaiten ikuinen lomailu ;) Lapsille paluu kotiin oli kuitenkin suuri ilonaihe! Jos me aikuiset kävimmekin kotona Suomessa, niin lapsille se oli kuin mikä tahansa matka johonkin outoon ja eksoottiseen lomakohteeseen. Ilo oli ylimmillään, kun pääsimme takaisin tänne oikeaan kotiin Malesiaan, jossa kaikki on tuttua ja turvallista!

Täällä lapsia on paluun jälkeen vaivannut epämääräisesti jokin, vähän kuumetta, nuhaa, ei unta, yskää, korvakipua, itkua ja hammasten kiristystä. No lääkärin mukaan lapsilla ei ole mitään (antibioottia toki sai kuitenkin matkaan, vaikkei mitään löytynytkään), mutta itse toivon silti, että pienoiset palaavat takaisin normaaleiksi, vaikka he nytkin siis lääkärin mukaan olivat terveitä. Viime viikolla ehdimme muutaman päivän viettää täällä Lumutin kodissa ja viikonlopuksi menimmekin sitten Kuala Lumpuriin nauttimaan kaupungin iloista.

Tänään Venla aloitti taas koulun ja saa nähdä, miten sen asian kanssa käy. Venla piti viimeiset päivät ennen Suomeen lähtöämme lomaa koulusta, koska sinne meneminen pelotti häntä niin kovasti. No jos koulu muodostuu hänelle ihan ylivoimaiseksi niin sitten koitamme etsiä toisen koulun tai kerhon, jotta viikkoon saataisiin muutama toiminto, jossa olisi mahdollista nähdä muitakin lapsia kuin Rasmusta. Tämän viikon Eeli on täällä Lumutissa, joten lapsilla on leikkiseuraa päivisin, mikä on ihanaa! Suomen loman aikana näki, miten paljon Venla ja toki Rasmuskin nauttivat muiden lasten kanssa leikkimisestä, niin kai se on täälläkin jälleen kerätävä voimansa ja yritettävä löytää heille leikkiseuraa kivien alta. Sitä vaan ei ole tehty ollenkaan liian helpoksi. Jos täällä olisi olemassa tarhoja tai olisi löytynyt edes henkilö joka voisi hoitaa lapsiamme ja jotakin kolmatta kenties neljättä lasta samalla niin lapsemme olisivat varmasti jo tässä ajassa oppineet jonkun kielen, jolla leikkisivät näiden lasten kanssa. Näin ei valitettavasti ole. Toisaalta, kun ajattelen lasten riemua heidän palatessaan tänne oikeaan kotiin, niin kenties nämä asiat vaivaavat lähinnä meitä vanhempia. Lapset tuskin osaavat odottaakaan, että pääsisivät hienoon tarhaan, jossa jokaiselle lapselle olisi oma varhaiskasvatussuunnitelmansa ja jossa he voisivat suorittaa netissä tasotestejä joka neljäs kuukausi, jotta heidän kehitystään voitaisiin analysoida tarkemmin. He ovat ihan tyytyväisiä juostessaan hiki päässä omalla pihalla ihan ilman mitään sen ihmeempää tekemistä tai tavoitetta ja hyvä niin.

Suomessa

2009-04-22T02:42:00.008+08:00

Heti Suomeen tultuamme juhlistimme Venlan synttäreitä oikein urakalla. Meistä aikuisista oli hauskaa nähdä heti melkein kaikki tutut ja vieläpä helposti niin, että itse olimme kotona ja vieraat kävelivät sisään. Lapset olivat vielä aikaerosta tokkurassa ja Venla pysyi pystyssä lähinnä särkylääkkeillä. Puolentoista vuoden poissaolo teki myös sen, että vaikka me vanhemmat palasimme kotiin, lapset eivät. Kaikki on ollut pelottavaa ja erilaista. Synttäreillään Venla vietti ensimmäisen tunnin sängyssään peiton alla piilossa itkien. Muutaman tunnin jälkeen rohkeutta oli kertynyt jo leikkimiseen lasten kanssa, mutta niin jännittäviä olivat ensimmäiset päivät, ettei tyttö tunnu muistavan niistä paljon mitään.

Lapsille Suomi on outo ja eksoottinen, kuten mikä tahansa lomakohde. Lunta löysimme luojan kiitos vielä vähäsen, sitä kun oli odotettu. Pieni järkytys koettiin tässäkin asiassa, kun se olikin kylmää. Käväisimme Hirvesalon laskettelurinteessa pulkkien kanssa ja se oli kyllä varmasti ainakin Venlalle loman kohokohta! Vaatteet ovat olleet eksoottisia: Rasmus ei tahdo pukea mitään (eikä olekaan vielä päässyt eroon flunssasta, joka luonnollisesti tuli meille kaikille) ja Venla taas mieluusti nukkuisikin eksoottisissa sormikkaissa ja kumisaappaissa.

Täältä Turun seudulta on kaikki lumi nyt jo sulanut, mutta kylmää on riittänyt! On ollut kuitenkin virkistävää ja ihanaa hengittää raikasta kylmää ilmaa ja nauttia ulkona olemisesta! Lapsetkin ovat saaneet leikkiä ulkona vaikka koko päivän, mikä päiväntasaajalla ei koskaan ole mahdollista. Mökillä ollaan käyty haravoimassa, poimimassa kiurunkannuksia ja ihmettelemässä sinivuokkoja ja peuran kakkaa. Toisin sanoen yhtä seikkailua on ollut. Aikuisille on ollut ihanaa seikkailla ruokakaupoissa.. tosin kassalla on aina ollut vastassa se vähemmän odotettu yllätys.

Nyt kun lapset ovat jo selvinneet aikaerosta sekä pahimmasta nuhasta ja kuumeesta, niin on ollut mukava tavata sukulaisten ja tuttavien lapsia! On ihanaa nähdä, miten lapsemme leikkivät toisten lasten kanssa ja leikki sujuu itsenäisesti ja nätisti. On ollut myös kiva nähdä, miten muutkin lapset kiukuttelevat, suuttuvat ja huutavat. Jotenkin olen jo ehtinyt kuvitella, että olemme täysin epäonnistuneet lapstemme kasvatuksessa, no jos vaikka olemmekin niin ainakin muut ovat ihan samanlaisia! Niin kai se vaan on että kaltaisiaan kaipaa ympärilleen!

Kevään viettoa

2009-04-22T02:40:00.001+08:00

Venlasta on tullut iso tyttö ja hän on täyttänyt 4 vuotta. Venla odotti synntäreitään todella kovasti ja jaksoi laskea joka päivä, kuinka monta yötä onkaan jäljellä siihen, että hänestä tulee 4 vuotias. Ja kyllä se sitten oli kaiken sen odottamisen arvoista! Eeli tuli Kuala Lumpurista Lumuttiin lomalle ja näin ollen myös Venlan synttäreille. Lasten jälleennäkeminen oli riemukas! Selvästi kaikki kolme olivat kaivanneet toistensa seuraa. Venlalle riitti mainiosti yksi vieras, kun se oli kadotettu ja kauan kaivattu Eeli, jonka lapset ovat tottuneet näkemään joka päivä. Ja riemua riitti joka päiväksi, kun synttäreitten jälkeen Eeli vietti Lumutissa koko viikon!

Venlan synttäreitä siis vietettiin jo Malesiassa ja vietetään vielä lisää, kun tulemme Suomeen. Kävimme jo Venlan kanssa ostamassa mm. Nalle Puh paperilautasia juhliin. Näitä kun ei missään nimessä olisi Suomesta löytynyt ;) Todellisuudessa olimme etsimässä lapsille Tikru-pukuja, mutta niitä ei valitettavasti löytynyt.

Autot ovat edelleen korjaamoilla. Mutta toiseksi viikonlopuksi Ville ei enää suostunut linnoittautumaan tänne maalle vaan lainasimme autoa ja kävimme isossa cityssä. JA KYLLÄ KANNATTI! Perjantaina kävimme jopa suomalaisten pubi-illassa eli vastoin kaikkia odotuksia saimme raahattua itsemme ulos. Tapasimme paljon myös lapsia ja itselle jäi tosi hyvä mieli siitä etteivät lapsemme aina ole täysin eristettyinä täällä käpykylässä, jossa valitettavasti mm. uskonta rajoittaa todella paljon lapsille leikkiseuran löytämistä. Venla oli yökylässä Eelin luona, joten nyt on toivottavasti tankattu tarpeeksi näkemistä Suomen matkamme ajaksi. Viikonlopun jälkeen oli tosi rentoutunut olo ja se tuntui kestäneenkin paljon todellista kauemmin!

Viikonloppuna KLssä oli myös formulakisat, mutta niihin emme sentään lähteneet. Näimme kuitenkin muutamia ferrareita ja muita formuloista innostuneita urheiluautoja kisaamassa keskenään kaupungin moottoriteillä. Jopa täkäläiseen liikennekulttuurin tottuneelle melko hulvatonta menoa..

Autoja ja autoilua

2009-03-25T19:46:00.006+08:00

Meillä on täällä autoilun luvatussa maassa kolme autoa ... tai no ainakin auton tapaista.

Naza Ria, joka on jättiläismäinen kömpelö Malesiassa koottu edustusautomme. Periaatteessa auto onkin oikein mainio, se on todella tilava ja mukava istua.. no välillä se tietty keittää ja jättää tien poskeen. Ei ole ihan yksi ja kaksi kertaa kun olemme istuskelleet jossakin ihmettelemässä, mitäs nyt tehtäisiin. Sittemmin olemme liittyneen Malesialaiseen autoliittoon, jotta se voi sitten tulla aina pelastamaan meitä, minne ikinä olemmekaan jääneet. Useimmiten onneksi johonkin parkkihalliin, josta auto ei vain suostu käynnistymään.

Sitten toisena autona perheeseemme tuli Mini -64. No kaiken sen toiminnasta kertonee se, että jo muutaman kuukauden kuluttua perheeseen oli hankittava Minor -53, kun minä kypsyin joka aamuiseen auton käyntiin työntämiseen ja Villen aneluihin ihanasta Minorista. Mini ei ole tainnut toimia kahta päivää putkeen vielä meillä olo aikanaan. Viikko sitten pikkuinen pääsi parin kuukauden pihalla lasten leikkiautona olemisen jälkeen korjaukseen jonka jälkeen Ville ajoikin Minillä toimistolle ja kaikki meni hyvin kunnes pakoputki tipahti. Koko pakosarja meni vaihtoon ja se on nyt tilauksessa jostain maaiman ääristä...

Lähettäjä Syyskuu 2008

Naza sen sijaan oli toimintakunnossa, mutta lähetimme sen kuitenkin huoltoon siinä toivossa, että osaisivat tehdä jotakin keittämisongelmalle ... no lopputulos on se että auto seisoo ajokelvottomanan korjaamolla ja odottelee jotain varaosia hamaan tulevaisuuteen. Eivätkä edes osaa sanoa mikä sitä vaivaa. Ja auto OLI ajokunnossa, kun se sinne huoltoon lähti.

Minor on autoista kaikkein luotettavin, mutta koska hän on myös kaikkein vanhin se tuo mukanaan pikku juttuja. Ovia ei saa lukkoon, joten autoa ei viitsi jättää ainakaan kovin pitkäksi aikaa mihinkään "julkiselle paikalle". Turvavöitä ei ole ja ovet saattavat aueta kesken matkan, joten lasten kanssa pitää olla varovainen. Renkaat vetelevät viimeisiään ja Englannista saattaisi löytyä uusia, ei kuitenkaan kovin nopeasti tai halvalla. Kovin kovaa Minorilla ei voi ajaa, joten kauppareissu on pisin matka, jolle sen kanssa jaksaa lähteä. Minor, vaikka onkin isompi kuin Mini, ei kuitenkaan ole mikään varsinainen perheauto. Kyllähän sillä neljä ihmistä (joista kaksi on melko pieniä) kauppaan menee, mutta ostosten sijoittaminen onkin jo toinen juttu. Ja tietysti täällä sitä ilmastointiakin vähän kaipaisi.

Lähettäjä Marraskuu 2008

No Rasmus ei ole perheen auto-ongelmista lannistunut vaan hän on auto-mies henkeen ja vereen. Lahjaksi saatu Autot elokuva on katsottu melkein puhki ja silti sitä toivotaan joka päivä uudestaan ja uudestaan. Onneksi Venlakin tykkää leffasta, vaikkei sitä lasten harmiksi kyllä joka päivä katsotakkaan. Paidan Rasmus laittaa päälle, jos se on auto-paita ja leikkiin tullaan mukaan, jos siinä on autoja, edes auto-palapeli. Ikkunoista voi hyvin juosta läpi, jos tiellä sattuu ajamaan ISO auto ja roska-autolle pitää käydä heiluttamassa joka päivä. Iltasaduksi luetaan auto-kirja ja päälle puetaan auto-yöpuku, muuten tulee huuto. Suurin sankari on tietenkin Salama Mc Queen, mutta muutkin autot toki käyvät!

Isoja päätöksiä

2009-03-18T15:36:00.004+08:00

Olemme päättäneet jatkaa elämäämme Malesiassa vielä alkuperäisestä (maaliskuu -09) pidempään. Ja vasta nyt tuntuu, että muutamme ihan oikeasti tänne. Täällä olo on tuntunut koko ajan kovin väliaikaselta ja lyhyeltä (1,5 vuotta), että sen takia tuskin nyt kannattaa koko elmäänsä uusiksi järjestää. Nyt kun elämä täällä kuumuudessa jatkuu edelleen, on tullut tärkeäksi järjestää elämä täällä mahdollisimman kotoisaksi ja viihtyisäksi. Ei niin ettäkö kaikki olisi ollut pielessä tähän asti, mutta moni asia on jäänyt tekemättä ihan puhtaasti sen takia, että oikeaan kotiin palaaminen on tuntunut olevan koko ajan ihan nurkan takana.

Tästä päätöksestä sekä elämästä täällä yleensä olemme käyneet lukuisia keskusteluja ja nyt meillä on toivottavasti selkeä kuva siitä, mitä haluamme ja mitä emme. En osaa sanoa kiinnostaako kiviäkään meidän alati muuttuvat suuret suunnitelmamme, mutta listaan nyt tähän muutamia asioita, joita olemme päättäneet tehdä nyt kun meillä siihen on mahdollisuus.

Olemme päättäneet käydä katsomassa muitakin maita tässä lähistöllä nyt kun siihen on suhteellisen helppo mahdollisuus ja pitäisi varmasti nähdä Malesiaakin vähän laajemmin, kun emme ole edes tämän niemimaan itä- tai eteläpuolella käväiseet saati Borneon puolella

Vietämme viikonloput pääosin Kuala Lumpurissa, jottemme täysin kyllästyisi tähän pikku kyläämme, joka ei valitettavasti tarjoa kovinkaan paljon virikkeitä.

Koska olemme nauttineet suunnattomasti kaikista ystävistämme, jotka täälläpäin ovat käyneet, koitamme houkutella Suomesta ihmisiä käymään luonamme ;) Kiitoksia kaikille, jotka täällä ovat käyneet se on merkinnyt meille paljon ja toivottavasti tekin kaikki olette nauttineet matkoistanne! Juuri tänään lähti tätini miehineen takaisin kohti Suomea, oikein hyvää matkaa heille!

Hankimme kotiin lapsille tekemistä myös pihalle, tilaamme ainakin keinut ja hiekkaa.

Aloitamme jälleen harrastamaan liikuntaa!! Ja ehkä jopa syömme vähän terveellisemmin..

Teemme kerran viikossa jotaikin vain aikuisten kesken.

Käymme ainakin kerran viikossa uimassa Lumutissa

Aktivoidumme ihmisiin tutustumisessa

Ville tulee ainakin kolmena päivänä viikossa kotiin ennen lasten nukkumaan menoa.

Siinähän sitä jo olikin jonkin verran tavoitetta eli näillä eväin jatkamme eteenpäin!

Keisarin uudet vaatteet

2009-03-10T11:06:00.000+08:00

Vanhan blogimme jatkuvasta takkuilusta johtuen jatkamme tässä uudessa osoitteessa, tervetuloa! Sanomaa tuskin on sen enempää kuin aikaisemminkaan, mutta ulkokuori ainakin on uusi :)

Edellisiä kirjoituksia voi käydä lukemassa osoitteessa:
http://blogitus.net/tarujaville/

Taru, Ville, Venla ja Rasmus