Jalkapalloa

Nyt kun asustelemme täällä isossa cityssä kaikkien mahdollisuuksien äärellä olemme tietysti koittaneet näitä mahdollisuuksia hyödyntää. Rasmus aloittii alakerran Pietun opastuksella jalkapallon. Venlakin kävi kerran kokeilemassa, mutta hän haluaa kuulemma mieluummin tanssia. Harmi näin kuljettajan näkökulmasta :). Rasmus on liikuttavan innoissaan omasta soccer ballistaan ja täytyy myöntää, että äidinkin mielestä on ihanaa voida tarjota lapsille myös jotain harrastettavaa! Vielä kun löydämme (eli saamme tämän yhden valittavan paksukaisen liikkeelle täältä kotoota..) Venlalle sen tanssin/jumpan. Tämä 4-6 vuotiaiden palloilu vaikuttaa oikein mukavalta. Molemmat valmentajat vaikuttavat mukavilta ja osaavilta sekä käsittelevät pieniä pelaajia hienosti. Tunnin harjoitusten jälkeen on kyllä Rasmus on ollut niiiiin puhki että juuri ja juuri jaksaa autolle raahautua.

Rasmus ja Pietu valmentajan kanssa

Rasmus ja loistotorjunta (vaikka palloa ei kyllä näykkään missään...)

Ja todistettavasti Rasmus on myös koskenut palloon

Tänään on edessä taas yksi expat-elämän ehdottomasti surullisemmasta puolesta. Sitä kun helpoimmin ystävystyy muiden väliaikaisesti maassa oleskelevien kanssa ja se tarkoittaa valitettavasti sitä, että ystävät ja tuttavat muuttavat usein joko takaisin kotimaahansa tai jonnekin muualle maailmalle. Tänään muuttaa kuvissakin esiityvä Pietu vanhempineen takaisin Suomeen. Koko perheestä on tullut meille rakas ja on haikeaa "luopua" ihanista alakerran ystävistä. Tänä kesänä ovat monet ystävät ja tuttavat muuttaneet pois Malesiasta ja loputkin ovat kotimaassaan lomalla eli tällä hetkellä tuntuu vähän yksinäiseltä ja koti-ikävä tuntuu voimakkaammalta kuin tavallisesti. No enää kolme viikkoa siihen kun mummu, pappa, Teija ja Tuomas tulevat ja siihen mennessä pitäisi minun olla päässyt eroon tästä mahastakin eli vähiin käy ennen kuin loppuu tämänkin taiston kanssa.