Sittemmin Malesiassa

Täällä päässä meillä ei olekaan ollut kamera ollenkaan niin hyvin mukana kuin Suomessa. Itse asiassa toinen on kokonaan jossakin piilossa. Huomiseen mennessä sen olisi hyvä löytyä, sillä olemme silloin suuntaamassa kulkumme Kuala Lumpuriin ja sieltä lauantaina viikoksi Sri Lankaan. Vähänkö odotan tätä matkaa!

Orang Asli museolla. Täydellinen aasialainen poseeraus!

Kesäloman jälkeen olemme jo käyneet useaan otteeseen Kuala Lumpurissa, jossa olemme touhunneet paljon kaikenlaista. Viime viikonloppuna kävin mm. pelaamassa golfia ihan oikeasti oikealla kentällä. Vähän vielä harjoitusta, niin sitä voi alkaa kutsua peliksi sähläämisen sijaan ;) Kivaa oli kuitenkin. Kävimme myös katsastamassa vesiputouksia vähän Kuala Lumpurin pohjoispuolella. Samalla näimme paljon muutakin, kuten Batu Cavesin, kukkoja, kanoja, koiria, paljon kapeita katuja, joista suhteellisen monet olivat umpikujia, upeita maisemia ja mutkittelevaa tietä, muitakin vesiputouksia, tielle poikittain suistuneen piiiitkän kuljetusrekan (joka oli juuri hetkeä aikaisemmin ohittanut meidät, kun pysähdyimme ottamaan kuvia), järviä, paikallisasutusta ja lopulta myös onneksi erittäin avuliaan mopoilijan, joka johdatti kolmen auton seurueemme perille koko pitkän matkan pitkin osittain sortunutta erittäin kapeaa kartalle sekä gps:lle tuntematonta tietä pitkin putouksille. Onneksi oli eväät mukana!

Putouksilla

Eräänä viikonloppuna kävimmr myös Penangissa, joka jostain syystä ainoana kaupunkina Malesiassa tuntuu jotenkin kodilta. Samaan (hyvin kilpailtuun) kategoriaan Suomen ulkopuolelta pääsevät myös Lontoo, Kööpenhamina ja Pietari. Kaikilla maailman kaupungeilla on luonnollisesti valtava vuosittainen budjetti, joka käytetään siihen, että ne saisivat vähän lihonneen, mutta muuten leppoisan perheenäidin tulemaan kaupunkiinsa ja pitämään sitä mukavana kodilta tuntuvana paikkana.

Matkalla taas. Mitä todennäköisimmin syömään jonkun retken jälkeen. Meille on tullut viikonloppuisin paha tapa olla ostamatta jääkaappiin mitään ja sitten syömmekin aamupalan, lounaan ja päivällisen ulkona, kun ei vaan mitenkään saa itseään raahattua ruokakauppaan.

Villen käväistessä Suomessa, minä vietin viikonlopun Pankorilla. Ekaa kertaa siellä oli kertakaikkiaan niin paljon ihmisiä, että en ollut koko ajan täysin vakuuttunut oliko se enää hauskaa. Sunnuntaina kotimatkalla puolet porukasta jäi vielä rannalle ruikuttamaan, kun vesibussiin ei kertakaikkiaan saatu tungettua enemmän ihmisiä.

Valitusvirsitä vielä sen verran, että hivenen olen tehnyt kotia enemmän kodiksi ja ommellut Venlalle ja Rasmukselle omat päiväpeitot, jospa nyt tuntuisi enemmän oikealta kodilta. Olen lähes varma, että kaikki tyytymättömyys johtui juuri tästä ja nyt kun ne on niin kaikki on hyvin ja elämä hymyilee!

Tässä se rekka, joka ajoi vähän liian kovaa kurviin. Ihme kyllä se saatiin takaisin tielle ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Kuvien oikeudet omistaa Vaarallinen perhe!