Kirje ja ylpeilyä siitä, kuinka ihmeellisiä ja fiksuja lapsia minulla onkaan!

Näin sähköpostin ja facebookin aikaan on ihanaa saada oikea käsinkirjoitettu kirje. Minä sain tänään sellaisen, siinä oli kolme kiiltävää lumiukkotarraa ja siinä luki:

HVRTA TARU HEEI!
MENLA on SnLE (ja tästä välistä oli kuulemma unohtunut "asia" -sana)
SE on ETÄ
TLÄ onLT TSI
HSKA

(Hovirinta Taru Hei! Mulla on sulle asia. Se on, että täällä on ollut tosi hauskaa.)

Muutama vokaali puuttuu, mutta onhan se aika ihana! Ihmettelin alkuun, miksi kirjoituksesta puuttuu nimenomaan vokaalit, joiden luulisi olevan helpompia, kunnes ymmärsin että tosiaan kun "koulu" on englanniksi niin ne vokaalit ovat nimenomaan se vaikeampi osa. Ensi tammikuussa alkaa virallinen malesialainen esikoulu, mutta melko koulumaista on jo tämä esiesikoulukin. Venla lukee jo hyvin tuttuja englannin kielisiä sanoja, mutta uusien sanojen kanssa tarvitsee vielä avustusta. Tällä hetkellä koulussa Venlaa ei kuitenkaan kiinnosta lukeminen vaan tanssi. He harjoittelevat kovasti jotakin tanssia, jota Venla opettaa joka päivä myös kotona meille muille. Meille ei ole vielä selvinnyt, että pääsemmekö me joskus näkemään nämä intohimoisesti harjoitellut tanssahdukset vai ovatko ne vaan koulussa tanssittavia väliohjelmia.

Rasmuskin on edennyt koulu-urallaan mallikelpoisesti ja sai viime viikolla KAKSI tähteä tekemästään kirjainharjoituksesta. Poika oli tästä hyvin ylpeä, eikä toki syyttä. Itse en ymmärtänyt yhtään, mitä malesian kieliset sanat edes tarkoittivat. Rasmuksen kaksi tähteä ansainnut tekstin pätkä:
Abu ada baju.
Abu cuba baju.
Ibu juga ada baju.