keskiviikko, 4. elokuuta 2010

Maailman tuskaa, osa 3 Minä ja perhe

Päästään kolmanteen ja tuskaisimpaan osuuteen sillä näistä vääryyksistä en oikein hyvällä tahdollakaan voi enää syyttää Malesiaa tai kulttuuria tai edes aikaeroa..

- Koitan kovasti miettiä terveyttä ja mikä on ihmiselle hyväksi, mutta niin vain kerta toisensa jälkeen havahdun siihen, että hups sulkaapiirakka hävisi, ehtiköhän kukaan muu saada palaakaan?! Mistä, oi mistä, löytyisi se itsehillintä tai edes joku kohtuus? Olin kyllä YHDEN KOKONAISEN päivän juomatta kaakaota toimistolla.



- Lapset tappelevat JOKA asiasta. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö Venla näkisi tilaisuutta ärsyttää Rasmusta. Kurkku tulee kipeäksi jatkuvasta huutamisesta. KUKA on kasvattanut näistä lapsista tällaisia ja miksi mun kärsivällisyys ei riitä ikinä asioiden selvittämiseen rauhallisesti tai jopa huutamatta.

- Väsyttää. Ei jaksa oikein mitään. Raahaudun aamulla töihin, istun päivän tietokoneen ääressä ja juon muutaman kupin kaakaota, raahaudun kotiin, huudan lapsille ja raahaudun sänkyyn. Missä on kaikki energia?

- Ville on aina jossain. Miten tuntuu, että kaikki muut perheet tekee kaikkea kivaa yhdessä ja me ei ehditä mitään.

- Kaikilla muilla tuntuu aina olevan paljon uusia innovatiivisia ideoita ja mä en osaa keksiä edes mitä ruokaa tekisi. Jos se olisi yksin minusta kiinni, niin tämä perhe söisi nuudeleita ja lättyjä hillolla aina onnelliseen loppuun asti.

- Olen kovasti koittanut aktivoida itseäni terveellisin elämäntapoihin, mutta laiskuus, ajan puute ja juurtuneet tottunukset ajavat minut aina mieron tielle. Urheilua harrastin viimeksi toukokuussa, plaah. Mihin on kadonnut se urheilijanuori .. jaa olikohan sitä edes koskaan.

- Miksi Venla huutaa ja mesoaa HETI, jos kaikki ei tapahdu sekunnissa justiinsa niin kuin neiti haluaisi. Keneltä ihmeeltä se oikein oppii näitä tapoja, kysynpä vaan?! Meillä ei oo koko lähipiirissä ketään kärsimätöntä koko ajan karjujaa...

- Äidin KUULUU olla tasapuolinen, innostava, uusien leikkien keksijä ja osallistuja, hmmm. No kai mä oon joskus ollut mukana eväsretkellä, jos on ollut hyvät eväät..

- Lisäksi äidit tekevät KAIKKENSA, jotta lapsien elämä olisi parasta mahdollista. Paljon voisi varmaan tehdä, mutta mistä energia niiden virikkeiden kehittävien asioiden kaivamiseen.. voi apua, nyt mä uppoan suohon, täytyy palata kevyempiin aiheisiin.

- Miksi hiukset ei kasva HETI, kun mä päätänkin haluta taas pitkät hiukset! Ärsyttävää, ihan kun niistä sitten KAHDEN VUODEN kuluttua jaksaisin enää olla kiinnostunut.

- Miksei me koskaan tehdä mitään romanttista ja ihanaa, kuten KAIKKI muut? Me vaan maataan sängyllä ja luetaan kirjoja.

- Ville EI KOSKAAN kuljeta likaisia vaatteitaan pyykkikoriin, vaikka tämä olisi se ihan ainoa osa sitä vaatteiden kiertokulkua, josta hänen pitäisi huolehtia itse. Sieltä korista ne vaatteet kyllä sitten ilmaantuvat taas pestyinä ja silitettyinä suoraan kaappiin, mutta ah kun se onkin niin vaikeaa, kuten myös uuden vessapaperirullan laittaminen telineeseen.

Maailmassa on niin moni asia huonosti ja harmiteltavaa riittää. Päätin nyt kuitenkin siirtyä takaisin positiivisempien asioiden pariin ja lopettaa valittamisen tällä erää tähän. Ah, kyllä helpotti!! Jos minä jossain oon koskaan ollut hyvä, niin kyllä se varmaan on tämä valittaminen.

ps. Kahden ekan valitusspostauksen aikaan Ville oli Suomessa työmatkalla ja toi mulle sieltä tuliaiseksi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan.. kyllä tais tulla kirja ihan oikeaan osoitteeseen ;) Oli muuten oikein hauska kirja .. kyllä minä niin mieleni pahoitin!

4 kommenttia:

  1. Joo kyllä kaikilla muilla on asiat NIIN paljon paremmin. Luepa vaikka hauskaa blogia osoitteessa: http://tarujaville.blogspot.com. Siinä on perhe joka asuu aivan mahtavissa olosuhteissa kahdessa eri kaupungissa eksoottisissa Malesian maisemissa ja reissaa jatkuvasti ympäri Aasiaa ja ovat kolmessa vuodessa nähneet ja kokeneet enemmän kuin normipulliainen koko elämänsä aikana. Ja niillä on muuten aivan ihanat ja suloiset lapsetkin vielä. On se niin väärin, voi tätä elämän tuskaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, aivan ihana blogi, ihanat lapset, ihana elämä, mä haluun just ton elämän :) Taidanpa tästä lähteä viettämään sitä! Aurinko paistaa, ulkona on lämmintä, edessä pitkä viikonloppu, laukkuun pakattuna hyvä kirja, edessä mukavia suunnitelmia ystävien kanssa ja takanakin vielä ihana ilta vanhalla lentokentällä leijaa lennätellen auringon laskiessa sademetsän puiden taakse. Mä oon saanut valitukseni loppuun, en meinaa keksiä mitään mikä olis huonosti.. voiskohan siitä valittaa?

    VastaaPoista
  3. Mäkin voisin tehdä nyt valituksen, kun tässä mun suosikki blogissani herjataan mun upeita, ihania, ihmeellisä ja lähes täydellisiä lapsenlapsiani ( tai siis osaa niistä). Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin kun samaisessa blogissa myös arvosteltiin ankarasti suosikkivävyä (toista niistä).
    Äiskä, mummu ja anoppi

    VastaaPoista
  4. Ala valita Taru. Makin syon koko ajan kaikkea ei terveellista, vaikka narastaakin koko ajan. En silti pysty lopettamaan.Heikko heikko ihminen olen.

    VastaaPoista