Kotirintama

Sitten kysytty päivitys Kaarlon (Martti-Lyly muuttui siis Kaarlo Tapioksi) kuulumisista. Kuvia on luonnollisesti uudesta tulokkaasta napsittu melko runsaasti ja tässä niistä pieni otos. Kuopus on toistaiseksi toiminut oikein kelpo vauvan tavoin eikä ole pahemmin hermostunut mistään. Alkuun oli vaikea olla puhumatta Rasmuksesta, kun oli vain vaikea muistaa, että pienin ei olekaan nyt enää Rasmus. Nyttemmin hän kylläkin ulkomuodoltaan muistuttaa enemmän Venlaa. Kaarlo kasvaa kovaa vauhtia ja pari vaatekerttaa on ehtinyt jäädä pieneksi tässä kahden ja puolen kuukauden aikana. "Neuvolassa" hänet tuomittiin jättiläisvauvaksi, mutta oletan aasialaisten käyrien vain olevan vähän erilaisia kuin suomalaiset, sillä tuskin näillä geeneillä pojasta mitään hongankolistajaa on tulossa.

Tästä lähdettiin liikkeelle 22.7

Suomipoika 31.7

Ravintolareissulla 31.7

Golfmailoja valitsemassa 3.8

Ja sitten vaan simulaattoriin pelaamaan ennen oikeille kentille siirtymistä

Central Marketilla tuliasiostoksilla 6.8

Papan kanssa 7.8

Tuumailua 9.8

Kaksoistorneilla 10.8

Omalla altaalla 11.8

Uinnin jälkeen uni tuli

Nukkumassa Lumutissa 14.8

Naureskelemassa Lumutissa lattialla 25.8

Isin mahan päällä 28.8

Hymyilyä sitterissä 29.8

Huutoa 5.9

Hymyilyä 5.9

Ja unta 5.9

Hymyilyä 7.9

Heilumista 12.9

Leikkimistä leikkialustalla 16.9

Mitäs täsä 24.9

Haisuli 26.9

Täältä tullaan 29.9

Eläintarhassa 1.10

Kylvyssä eläinten jälkeen

Tarha

Rasmus aloitti syyskuun alussa uudessa tarhassa tässä lähellä kotia. Jos oltaisiin jossain muualla niin sanoisin kävelymatkan päässä. Tarha ja henkilökunta vaikuttaa oikein ihanalta ja erityisesti pidän siitä, että vapaata leikkiä ja ulkoilua on paljon. Tämä oli itse asiassa ainokainen tarha, jonka löysin ja jossa ulkoilua oli tarjolla. Kyseessä on montesoritarha, kuten täällä suurta muotia on. En osaa tyylisuunnasta sanoa, mutta mukavalta vaikuttaa. Joko hoidon alkamisen ansiosta tai muuten Rasmus on nyt selkeästi kiinnostunut piirtämisestä, numeroista ja kirjoittamisesta. Hän jaksaa tehdä yhtä piirustusta jo pitkään ja yksityiskohtia on todella paljon. Nykyään on siis helppo sanoa, "Onpa hieno apina" eikä tarvitse ensin hienovaraisesti kysyä, että mitäköhän kuva esittää. Tosin melko helpoa se oli ennenkin, kun piirustuksista 95% esittää kuitenkin raketteja, planeettoja ja tähtiä.

Myös Rasmus on tykännyt uudesta tarhasta (eli ei ole ihan ainoastaan minun mielipiteestäni kysymys) kovasti ja varsinkin kavereista. Syntymäpäiväkutsujakin on kuukauden aikana ehtinyt tulla jo neljä. Synttärit eivät todellakaan ole täällä mikään pikkujuttu. Mitenköhän selitän lapsille, että kaikesta huolimatta me emme pidä mitään 100 hengen megabileitä pomppulinnoineen ja klovneineen. Aamupäivällä tarhassa on leikkiä, matematiikka, kiinaa, lukemista, laskemista ja ulkoilua ja iltapäivällä on joka päivä jokin eri "harrastus" jumppaa, uintia, tae kwon doa, teatteria jne. Mahtava asia on myös se, että sinne EI tarvitse viedä omia eväitä vaan lapset saavat aamu- ja iltapäivä välipalan sekä lounaan. Ensimmäisellä viikolla Rasmus oli ilmoittanut, että ei tykkää, mutta huomattuaan että syömättä tulee nälkä, hän on kuulemma syönyt ihan hyvin.

Rasmus koulupaidassa lähdössä "kouluun"

Ensi lauantaina Rasmuksen tarhalla on hyväntekeväisyysmyyjäiset, johon lapset ovat askarrelleet kaikenlaista. Varmaan tätä hyväntekeväisyysasiaa oltiin käsitelty koululla, kun Rasmus kotonakin selitti, että joillain lapsilla ei ole mitään, mutta sitten tulee joulupukki. Kävivät tarhan kanssa myös katsomassa kierrätysaiheista lastennäytelmää, josta Rasmus kertoi, että siellä oli pyörivä sänky ja sitten vaihdettiin paikkaa. Aina en tiedä, miten hienot ajatukset lasten päässä muokkautuvat.

Koulu

Venla aloitti oikean koulun syyskun alussa. Ensimmäinen päivä oli tietysti jännittävä, mutta se pelko haihtui nopeasti sillä koulussa otettiin uudet oppilaat vastaan todella mukavasti. Tyttö on alusta asti todella nauttinut koulusta. Kaikki on ollut kivaa! Opettaja, kaverit, lukeminen, laskeminen, liikunta, piirtäminen ja ihan kaikki. Täytyy kyllä myöntää, että myös minun mielestäni koulu on ollut erittäin hyvä. Asenne oppilaisiin ja oppimiseen on todellakin kohdallaan ja opettajilla tuntuu riittävän aikaa ja intoa suunnitella ja toteuttaa paljon kaikenlaista ekstraakin, mm. tänään Venlan luokalla oli "camping day" lapset saivat itse miettiä millaiset vaatteet olisivat hyvät retkelle ja jokaisen piti pakata mukaan viisi retkellä tarpeellista esinettä. Kotitehtävänä oli kirjoittaa miksi valitsi nuo viisi asiaa ja tätä tehdessä hämmästyin, kuinka pitkiä lauseita Venla osaa jo aivan itsenäisesti kirjoittaa. Tänään oli myös koulukuvaus ja minä ainakin odotan innolla ensimmäisten koulukuvien saapumista.

Lisäksi tänään oli vielä ensimmäinen vanhempainvartti (joka tosi täällä oli vanhempainkymmenenminuuttinen). Kyllä vain minulla onkin ihmeellinen ja täydellinen lapsi! Opettaja kehui Venlaa niin paljon, etten edes itse olisi pystynyt moiseen. Ainakin koululla on siis sisäistetty se, että positiivisella palautteella saa asioita huomattavasti paremmin eteenpäin. Saisinpa tämän vielä omaan päähänikin.. nimimerkillä "Enkö mää oo teille tuhat kertaa sanonut, että ne astiat viedään astianpesukoneeseen, prkele!". Vaikka Venla joutui aloittamaan suoraan toiselta luokalta kaikki on mennyt hienosti. Venla on asettunut hyvin luokkaan uutena oppilaana, jopa niin että välillä on kuulemma vähän muistuteltava innokasta oppilasta siitä, että luokalla on 21 muutakin oppilasta, jotka haluaisivat kertoa asioitaan.

Ainoana miinuspuolena koululla on ruokailu, joka siis tarkoittaa omia eväitä. Olen saanut tästä kehitettyä jo jonkinlaisen stressin aiheen. Päivät ovat pitkiä Venla lähtee kouluun 7:15 ja palaa kotiin 14:45, joten ravitsevaa hyvää ruokaa pitäisi olla, mutta mitä se on ja miten tytön saisi syömään sen.

Koululla on tarjolla iltapäivisin myös paljon harrastuksia. Venla aloitti käymään torstaisin "Contemporary singing and dansing" ryhmässä. Ensimmäisen kerran jälkeen kysyin, että oliko siellä poikiakin ja yllätyin kovasti kun kuulin, että kyllä vain neljä tyttöä on ryhmässä ja vetäjäkin on miesopettaja. Sen sijaan en yllättynyt kun kuulin, että myös tämä laulu ja tanssikin on tosi ihanaa!!

Kuvien päivitystä

Totta, olemme laiskoja päivittämään noita kuviamme. Kohtuu heikosti osuu yhteen nämä meidän hitaat nettiyhteydet ja nopeasti palavat hermot. Mutta nyt se on tehty, kuvapankkiamme on päivitetty satunnaisilla otoksilla, satunnaisista tilanteista, satunnaisina aikoina ja satunnaisella laadulla. Toivottavasti sata kuvaa kertoo enemmän kuin 100 000 sanaa. Linkki kuvastoomme sivun oikeassa laidassa.

Linkki viimeisimpään kansioon

"Martti-Lylyn" saapuminen maailmaan

Torstain ja perjantian välinenä yönä lähdimme (viimein) sairaalaan saattamaan tätä raskautta päätökseen. Olen koko raskauden ajan ollut peloissani ja epävarma (vielä enemmän kuin yleensä), miten kaikki tulisi sujumaan h-hetkellä. Ensimmäinen pelonaihe liittyi sairaalaan pääsemiseen. Onneksi tämäkin synnytys alkoi yöllä, joten sairaalaan oli helppo ja nopea huristaa tyhjiä teitä pitkin. Villenkin olin uskaltanut hätyyttää pelipaikalle kaupunkiin jo päivällä. Näin ollen tämä osuus sujui täysin ilman ongelmia. Hyvä, että murehdin tämän asian etukäteen niin ei tarvinut murehtia enää silloin kun oli tosi kyseessä :). Ongelmat liikenteen kanssa ovat tulleet vasta näin jälkikäteen, kun Ville, Venla ja Rasmus ovat käyneet kotoota meitä täällä sairaalassa moikkaamassa. Onneksi en todellakaan joutunut istumaan supistusten kanssa 1,5 tuntia romuautossa kielitaidottoman taksikuskin kanssa neuvottelemassa parhaasta ajoreitistä. Sairaalan ovelta asti palvelu/hoito on ollut erittäin korkeatasoista, joten huoleni senkin suhteen oli turha. Koko hoitohenkilökunta on vaikuttanut erittäin pätevältä ja kaikki ovat olleet enemmän kuin ystävällisiä. Erityismaininnan ansatsee ruokahuolto. Piiiitkästä listasta voi valita yksityiskohtaisesti päivän ruokansa. Rintaruokinta tekee tehtävänsä (ja minä kun toivoin pääseväni nopeasti näistä kiloista eroon) ja heräsinkin tänään jo kello kuusi nälkäisenä odottelemaan tilaamaani aamupalaa: kroisantteja, hilloa, maustamatonta jugurttia, tuoreita hedelmiä, juustolajitelmaa, tuorepuristettua appelsiinimehua, teetä. Ruoka on ollut erittäin hyvää!

Hetkinen, tilaan vaan lounaan jatketaan ponnistusta taas sitten..

Itse synnytys sujui hyvin ja olikin omista kokemuksistani ehdottomasti paras ja helpoin. Ainoa miinus on täälläkin (kuten siis Malesiassa sisätiloissa yleensäkin) kylmyys. Koko synnytyksen ajan olin kääriytyneenä kahteeen peittoon ja näin synnytyksen jälkeen harmittaa, etten ottanut villasukkia mukaan.

Täydellinen pieni poikamme syntyi perjantaina yhden aikaan. Nimeä emme ole pojalle vielä päättäneet, mutta saimme muutaman päivän lisäharkinta-aikaa, kun totesin, että rekisteröintiin Malesiassa tarvitaan alkuperäinen englanninkielinen avioliittotodistus. No eiköhän sellaisen saa jostakin tilattua. Vasta Malesiaan rekisteröinnin jälkeen voi lapsen liittää Suomen väestörekisteriin ja sen jälkeen voi sitten alkaa hakemaan pojalle passia ja viisumia ja sen jälkeen sitten muita tarvittavia asioita.

Ja siinä se sitten on aivan uunituoreena

Tänään sunnuntaina lähdemme Martti-Lylyn kanssa kotiin täältä sairaalasta. Saa nähdä, miten arki alkaa sujumaan. Hyvin yllättäen olen ehtinyt sitäkin jo vähän murehtia :). Venla ja Rasmus ovat ottaneet uuden tulokkaan vastaan aivan ihanasti! Viiden päivän päästä ovat jo isovanhemmat sekä Teija ja Tuomas tulossa ihastelemaan uutta tulokasta.

Mahat ennen lähtöä sairaalaan

Pieni vaaleansininen käärylä

Ylpeät isosisarukset

Myös super-poika ja super-tyttö ovat käyneet pientä ihailemassa

Huoneesta ihan kelpo maisemat

Jalkapalloa

Nyt kun asustelemme täällä isossa cityssä kaikkien mahdollisuuksien äärellä olemme tietysti koittaneet näitä mahdollisuuksia hyödyntää. Rasmus aloittii alakerran Pietun opastuksella jalkapallon. Venlakin kävi kerran kokeilemassa, mutta hän haluaa kuulemma mieluummin tanssia. Harmi näin kuljettajan näkökulmasta :). Rasmus on liikuttavan innoissaan omasta soccer ballistaan ja täytyy myöntää, että äidinkin mielestä on ihanaa voida tarjota lapsille myös jotain harrastettavaa! Vielä kun löydämme (eli saamme tämän yhden valittavan paksukaisen liikkeelle täältä kotoota..) Venlalle sen tanssin/jumpan. Tämä 4-6 vuotiaiden palloilu vaikuttaa oikein mukavalta. Molemmat valmentajat vaikuttavat mukavilta ja osaavilta sekä käsittelevät pieniä pelaajia hienosti. Tunnin harjoitusten jälkeen on kyllä Rasmus on ollut niiiiin puhki että juuri ja juuri jaksaa autolle raahautua.

Rasmus ja Pietu valmentajan kanssa

Rasmus ja loistotorjunta (vaikka palloa ei kyllä näykkään missään...)

Ja todistettavasti Rasmus on myös koskenut palloon

Tänään on edessä taas yksi expat-elämän ehdottomasti surullisemmasta puolesta. Sitä kun helpoimmin ystävystyy muiden väliaikaisesti maassa oleskelevien kanssa ja se tarkoittaa valitettavasti sitä, että ystävät ja tuttavat muuttavat usein joko takaisin kotimaahansa tai jonnekin muualle maailmalle. Tänään muuttaa kuvissakin esiityvä Pietu vanhempineen takaisin Suomeen. Koko perheestä on tullut meille rakas ja on haikeaa "luopua" ihanista alakerran ystävistä. Tänä kesänä ovat monet ystävät ja tuttavat muuttaneet pois Malesiasta ja loputkin ovat kotimaassaan lomalla eli tällä hetkellä tuntuu vähän yksinäiseltä ja koti-ikävä tuntuu voimakkaammalta kuin tavallisesti. No enää kolme viikkoa siihen kun mummu, pappa, Teija ja Tuomas tulevat ja siihen mennessä pitäisi minun olla päässyt eroon tästä mahastakin eli vähiin käy ennen kuin loppuu tämänkin taiston kanssa.

Muutoksia

Ja turhaa se taisi olla kuvitella, että töiden jälkeen jotenkin jaksaisin jotakin kirjoittaa, ei kyennyt ei.

Äitiysloma alkoi kaksi ja puoli viikkoa sittten ja sen jälkeen olemme mm. järjestelleet Lumutin kodin. Sitä oltiinkin odoteltu kauan ja hartaasti... ihan se kaikki miltei neljä vuotta, jonka siellä ehdimme asua, mutta parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan. Viikon ajan järjesteltiin ja pakkailtiin erilleen niitä kamoja, jotka muuttaisivat Kuala Lumpuriin, jotka jäisivät Lumuttiin ja sitten se suunnaton jae, joka matkasi suoraan roskikseen. Tilaa meillä on Lumutissa ollut niin ruhtinaallisesti käytössä, että laatikoihin, kaappeihin, hyllyille ja kaikille mahdollisille tasoille oli kertynyt jokseenkin paljon ja aivan kaikkea. Nyt on saatu jo miltei kaikki järjesteltyä täällä Kuala Lumpurin päässäkin. Muuttaneet huonekalut ovat löytäneet paikkansa, mutta muutamat pienemmät asiat odottelevat vielä kärsivällisesti, että heille osoitetaan oikea paikka. Viikonloppukoti alkaa kuitenkin jo epäilyttävästi muistuttaa oikeaa kotia.

Vietimme myös viimeisen Lumut-viikonlopun pitkään aikaan. Niin paljon kuin sitä pientä maalaispaikkakuntaa onkin tullut parjattua niin haikeaahan se muutto kuitenkin oli. Olihan kyseessä kuitenkin koti, jossa olin asunut pisimpään sen jälkeen, kun olin muuttanut pois vanhempien luota. Ja koti, jossa lapset olivat kasvaneet lähes vauvasta asti. Ja koti, jossa olimme asuneet yhdessä perheenä koko Malesiassa olomme ajan ja edessä olisi muuttos siihen, että minä asuisin lasten kanssa viikot kaupungissa ja Ville maalla. Yhteiseksi ajaksi jäisi enää viikonloput.

Syksyllä Venla aloittaa koulun (missä ihmeen välissä se pieni vaaleanpunainen sairaalasta kotiin kannettu nyytti on kasvanut??). Koulussa kävimme jo tutustumassa ja Venla odottaa koulun alkua melko jännittyneenä, mutta kuitenkin positiivisin mielin. Koulu noudattaa englantilaista järjestystä eli ensimmäiselle luokalle mennään jo 5-6 vuotiaana, näin ollen Venla joutuu aloittamaan suoraan toiselta luokalta. Alku voi olla hankalaa, mutta toivon fiksun tytön pärjäävän muiden mukana. Koulu vaikutti kaikin puolin hyvältä ja monipuoliselta ja ainakin äidin odotukset koulun suhteen siis ovat korkealla.

Rasmus aloittaa samaan aikaan syksyllä uudessa tarhassa täällä Kuala Lumpurissa. Myös tarha vaikutti erittäin hyvältä. Viikko-ohjelma oli monipuolinen ja sisälsi jopa hyvin epämalesialaista ulkona leikkimistä joka päivä. Rasmus ihastui ennen kaikkea pieniin pupuihin, joita tarhassa oli ja joita lapset saavat hoitaa. Viikoittain ohjelmassa on myös uintia, tae kwon doa, voimistelua, bahasaa, mandariinia, matematiikka ja tietenkin lukemista ja kirjoittamista.

Ehkäpä isoin muutos on tietysti vielä edessä. En halua taikauskoisena siihen kuitenkaan vielä kajota ennen kuin kaikki on todellista. Lapset odottavat Martti-Lylyä jo kärsimättömästi. Ja täytyy myöntää, että itsekin alkaisin olla valmis tämän jättiläissmahan kanssa.

Paljon on siis uutta takana ja vielä enemmän edessä eli eiköhän tästä tule ikimuistoinen kesä ja syksy!